Vigdís Grímsdóttir: Valosta valoon (Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste)

WSOY, 2004

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin ehtoisa emäntä haastoi meikäläisen ottamaan osaa Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen. Haastaja valitsee kullekin valitsemalleen henkilölle kirjan luettavaksi, ja nämä saavat vastavuoroisesti valita kirjan, jonka haastaja lukee. Näin pähkinänkuoressa. Haastajani valitsi luettavakseni islantilaisen Vigdís Grímsdóttirin kirjan Valosta valoon.

Kirjan päähenkilö on Rósa, joka elelee yksin isänsä kanssa äidin kuoltua synnytysvuoteeseen. Isä ja tytär rakastavat toisiaan kovasti ja heidän yhteiselonsa lipuu eteenpäin jotakuinkin sanattoman ymmärryksen siivin. Isällä on pöydällä kuva Rósa Cordovasta. Cordovasta ei ole muuta tietoa kuin kuvan takana lukeva kaupungin nimi Yhdysvalloissa, mutta poikasena kuvan löytänyt Lenni ajattelee naista lakkaamatta. Hänet on löydettävä.

Tyyli oli vinha: Jotenkin tämä vaikuttaa kirjoitetulta äänikirjalta. :) Replikointi on usein jotenkin juhlallisen tuntuista tai ylevää... eikä koko kirjan aikana yksikään hahmoista vimmastunut. Surua kyllä oli... ja yksi itsemurha... mutta siitä itsemurhastakin jäi jotenkin seesteinen jälkimaku. o.o; Valosta valoon on siinä mielessä kuvaava nimi, että sivut ovat pullollaan puhetta rakkaudesta, kukaan ei suutu eikä yksikään koko kirjan henkilöistä ole koskaan pahantahtoinen tai ilkeä. Tekstissä vilisee nyt kolmea pistettä peräkkäin, mutta se kertoo ehkä aika hyvin, millaisissa tunnelmissa täällä ollaan: sekavissa. Tai hämmentyneissä.

Siinä mielessä haastekirjan valinta osui nappiin: en osaa heti kuvitella, miten olisin ilman usutusta päätynyt tämän kirjan äärelle. Tunnelma oli jotenkin unenomainen. Pumpuliin kääritty. Ei ilman kipua tai kaipausta, mutta ilman vihaa ja kaunaa. Myönteinen kokemus. En ole langennut loveen päätä pahkaa, mutta harkitsen kyllä kiinnostuneena tämän trilogian seuraavan osan lukemista... Onkohan sen keskiössä jokin muu tunne? Toisaalta, jos Grímsdóttir on valinnut seuraavaan kirjaan jonkin kielteisemmän tunnetilan, samat 160 sivua voivat olla hyvin painostavaa ja ahdistavaa luettavaa... Hmm... Kesäkirjojen lista on mahtava

Kääntäjänä häärinyt Tapio Koivukari on onnistunut luomaan käännökseen puhemaisen rytmin ja unenomaisen tunnun. Kirjan sivuilta versoo omaleimainen tunnelma. Jee, sanon. Ainoa yksityiskohta, johon haluaisin kiinnittää huomiota, oli toistuvasti esiintynyt pilkku sanaparin 'ennen kuin' välissä. Vertailukonjunktion ('kuin') edellä ei ainakaan tässä yhteydessä pitäisi käyttää pilkkua. ;)

Ja näin toveri bloggaajan avulla aukeaa islantilainen ikkuna Eurooppaan. Paas lukien, haluaisin kovasti kuulla mitä Piin elämästä pidät!

J.K.
Päivän kiinnostava fakta: tiesitkö, että Islannissa ihmiset on aakkostettu puhelinluetteloon etunimen mukaan? Tavallaan vielä omituisempaa on se, että ainakin Turun kirjastoissa tämä tapa on myös voimassa mitä islantilaisiin kirjailijoihin tulee: Vigdís Grímsdóttirin kirja löytyy V- eikä G-hyllystä.