Merkillisiä sanoja maailmalta

Schildts, 2006

Tingon tarkoitus ja muita merkillisiä sanoja maailmalta on Adam Jacot de Boinodin kirjoittama ja Jyrki Liikan suomeksi toimittama kirja eriskummallisista sanoista ympäri maailmaa.

Hauska on, muttamutta...

Riippuu kontekstista, sanotaan viisaasti ainakin täkäläisten kääntäjäopiskelijoiden paidoissa. Kontekstia olisin kaivannut enemmän näihinkin sanoihin. On jotenkin vaikea hahmottaa tai kunnolla tajuta, mitä esimerkiksi ho'oponopono tarkoittaa, vaikka perässä on selitys (ratkaista ongelma puhumalla asiat halki). Miten tuommoista käytetään? Kaipaisin jonkinlaista lausetta ja sen käännöstä, jotta paremmin hahmottaisi kulloiseenkin termiin liittyvät piirteet, osaisi arvostaa paremmin ilmauksen tiiviyttä... tai jotain. Toisaalta hupaisien sanojen lukemiseen leipääntyy suhteellisen nopeasti, joten etenkin kontekstittomat ja siten hankalasti hahmotettavat sanat tulee ohitettua ehkä nopeammin kuin ne ansaitsisivat. Enpä olisi uskonut määritteleväni mitään kirjaa näin, mutta pikku pätkinä luettavaksi sopivana tämä voisi olla esimerkiksi oivallinen vessakirja vessalukijoiden heimoon kuuluville.

Muutenkin minulle olisi lauseyhteyksien selostamisen ohella kelvannut vähän kuivakampikin lähestymistapa. Esimerkiksi tietolaatikot, joihin on kerätty ulkomaillakin jotakin tarkoittavia suomenkielen sanoja, eivät ole järin kiinnostavia. Joku perinteinen viroheitto nyt vielä menettelee, kun suht läheisestä sukulaiskielestä on kysymys ja ääntämyskin on samankaltaista ('home' tarkoittaa etelänaapurissa hallitusta), mutta huumori ei oikein enää pure jos 'joka' tarkoittaa swahiliksi isoa käärmettä. Jos 'vanne' tarkoittaakin ranskassa letkautusta, niin sitäkin se on vain kirjoitettuna, koska ranskalaiset ääntävät sen sitten kuitenkin eri tavalla... pelkkä kirjoitetun muodon samankaltaisuus ei jaksa liiemmin huvittaa.

Asia, joka kuitenkin häiritsi eniten, oli epätarkat käännökset ja toisinaan omituiset ratkaisut litteroinnissa. Kääntäjälle urakka on tietysti uskomattoman vaikea, kun sanoja on kymmenistä isoista ja pienistä kielistä... mutta lukijana pistää ikävästi silmään, jos jokin ilmaus on käännetty epätarkasti. Esimerkiksi mautonta ruokaa kuvataan japaniksi kirjan mukaan sanomalla, että se on kuin hiekanmakuista purkkaa... oman kielitaitoni perusteella purkkaan ei viitata kyseisessä ilmauksessa mitenkään, vaan sanonta kuuluu yksinkertaisemmin "kuin hiekkaa pureskelisi".

No, toisaalta sekä kirjailijan että toimittajan esipuheet tiukkuivat sellaista iloa ja intomieltä, että tämmöisestä nillittämisestä tulee väkisinkin kovin niuho olo. :) Onhan teos tarkoitettu yllättämään ja huvittamaan eikä kielitieteelliseksi hakuteokseksi.

Seassa onkin paljon hauskoja, helposti hahmotettavia sanoja, joiden kohdalla tulee aidosti sellainen ilahtuneen yllättynyt olo tyyliin "suomessakin pitäisi olla tälle sana!" Hyvää oli myös jokaisen sanan perässä sulkeissa ilmoitetut tiedot eli mistä kielestä on kysymys sekä se, minkä maan alueelta sana on kerätty (sillä käsi ylös hän, joka tietää, missä tulua puhutaan!). Seuraavassa suosikkejani:
– leikata kynnet liian lyhyiksi = zastrit^s (venäjä) (inha tunne!)
– tiukan vaatteen ihoon jättämä jälki (päteekö myös tyynyliinapainaumiin poskessa?) = karelu (tulu, Intia)

Erityisen mieluisia olivat ehkä yksittäisten sanojen sijaan sanonnat ja idiomit... ehkä siksi että sanonnan voi kääntää omalle kielelle yhtä toimivaksi kuin mitä se alkukielellä on. Esimerkiksi:
– soittaa luuttua lehmälle (kiina) = puhua väärälle yleisölle eli selittää asiansa (tahattomasti?) niin että yleisöltä menee viesti yli hilseen
– "Jolla ei leikkaa nopeasti, pitää olla nopeat jalat." (Italia)

Kielistä kiinnostuneelle kaiken kaikkiaan ihan mukava kokemus läpi selailtavaksi. Ammattikirjallisuudeksi tästä ei ole, mutta ei liene tarkoituskaan. Huomenna lähden mökkeilemään palttiarallaa viikoksi, joten netissä hihhuminen jää ehkä vähemmälle. Ah, mökki! Ah, korpi! Vi ses!