En ole kerennyt paljonkaan lueskella, syksyisin kun on edelleen kaikenlaista puuhaa, kun roikun puoliksi vielä opiskelijaelämässä ja kesälomakin jäi tänä vuonna pitämättä. Luku-uutisten sijaan jaan tässä tämmöisen ekologisen lahjaidean siinä toivossa, että joku siitä inspiroituu ja joku toinen saa tuloksena mieleisensä lahjan.
Olen koonnut pari kertaa "lahjakuorman" kirjaston kirjoista lähellä asuvalle ikäihmiselle. Tänään käytiin syntymäpäiväkahveilla siippasen isoäidin luona, joka poistuu kotoaan harvanlaisesti. Siippanen osti hänelle varmuuden vuoksi Anni Nykäsen Mummo-sarjakuvan jatko-osan, koska edellinen osa oli osoittautunut nappiostokseksi. Minä omasta puolestani keräsin kirjaston kirjoista isoäidille "paketin" kirjoista, joista arvelin hänen mahdollisesti pitävän. Pari dekkaria, pari sarjakuvaa, humoristinen äänikirja, Matti Raninin omaelämäkerta. Idea on se, että mitään ei tarvitse lukea, palautetta suorastaan toivotaan jos konsepti sopii pirtaan, ja minä lahjan "antajana" voin hoitaa lainojen uusimiset ja palauttamiset.
Isoäiti toivottavasti saa lahjastani irti jotain, ja kostuinpa siitä itsekin. Ensinnäkin oli KIVAA pyyhältää hyllyjen välissä ja etsiä toiselle mieluisaa luettavaa – etenkin kun paineita ei (ainakaan vielä) ole. Toisekseen sain toteuttaa omaa nuorekkuuskampanjaani sujauttamalla mukaan vähän muutakin kuin Kaari Utriota ja Agatha Christietä. ;)
Tokihan joku saattaa tällaisesta lahjasta ehkä loukkaantuakin, mutta monilla vanhemmilla ihmisillä on jo vähän kaikkea eivätkä he halua lahjaksi mitään. Jos nyt on kuitenkin niin, että kirjastoon ei pääse enää liikkumaan kovin usein tai luontevasti, tällainen "lainalahja" saattaa olla kovinkin mieleinen.
Raportoin myöhemmin, mitä isoäiti antimista tuumasi. Jos juuri sinä, lukijainen, olet kokeillut tai aiot kokeilla vastaavaa, kuulen siitä kommenteissa mielelläni. :)
Olen toiminut vastaavanlaisesti ja lainannut kirjastosta sekä antanut omia kirjojani lainaan poikaystäväni liikuntarajoitteiselle äidille. Sairastumisensa jälkeen hän ei ollut lukenut kirjoja moniin vuosiin, ennen sairastumistaan piti kyllä lukemisesta. Siitä lähtien kun häneltä kerran tiedustelin, että haluaisiko hän kenties lukea jotain kirjahyllyni kirjoja, hän on ahminut kaiken mitä olemme hänelle poikaystäväni kanssa kantaneet, välillä liiankin nopeasti :D Olin otettu, kun hän kerran kiitteli kovasti, että tutustutin hänet uudelleen kirjojen maailmaan ja on ollut kuulemma aivan ihana taas lukea. Hänestä on ollut myös mukava lukea aivan erilaisia kirjoja, sellaisia joita hän ei itse olisi edes tullut valinneeksi, ja löytänyt näin aivan uusia suosikkeja. On mukavaa ilahduttaa muita eikä siihen todellakaan aina tarvitse rahaa :)
VastaaPoistaPisteet saat multakin! Näitä tämmöisiä ei aina tule edes ajatelleeksi ja jos tuleekin niin usein jää vain ajatustasolle. Tosi hauskaa etenkin huomata, että olet onnistunut jopa rikastuttamaan vanhaa rakasta harrastusta ehdottamalla lukemistoa omasta näkökulmastasi. Ihan parasta! ^_^
PoistaLoistoidea! Mulla ei nyt "sopivia" sukulaisia ole, mutta on käynyt aiemminkin mielessä että voisin harrastaa jonkinlaista vanhuksia virkistävää vapaaehtoistyötä. Veljen vaimo on töissä paikallisessa vanhainkodissa, täytyypä kysellä olisiko siellä kirjankantopalvelulle tilausta. Vai pitäiskö laittaa kaupan ilmoitustaululle lappu, siinä sen vieressä kun niitä mummuja usein istuu taksia odottamassa...? :)
VastaaPoistaTosi hienoa, jos jaksat innostua! ^_^ Sun kannalta helpompi voi olla käydä vain yhdessä osoitteessa eli siellä vanhainkodissa, mutta mikäs ilmoitustaulussakaan on vikana. Tuntemattomien kanssa täytyy varmaan tosin miettiä, kenen kortilla lainat hoidetaan, hmm... Tosi nätti ajatus autella ihan tuntemattomiakin ikäihmisiä. :)
PoistaHyvä idea kyllä! Minulla ei oikeastaan ole ketään, kenelle oikeastaan voisin kirjoja käydä kirjastosta lainaamassa, mutta poikaystävän isoäidille lainaan kyllä kirjoja omasta hyllystäni paljon. Hän vain kokee olevansa hidas lukija, eikä tiedä ehtisikö lukea kirjaston kirjoja laina-ajassa. Minä uskon, että hän ehtisi, mutta toimii tämä näinkin :)
VastaaPoistaItse ostan toisinaan kirpputorilta kirjoja siskoilleni yllätyksenä. Usein sellaisia, jotka olen itse jo lukenut ja joista pitänyt. Hinta ei kirpaise ja kirjan voi surutta laittaa lukemisen jälkeen kiertämään. Siskoni ovat tykänneet ja useampi kirja on heidän hyllyihinsä jäänyt :)
Symppaan kaikkea, poikaystävän isoäititoimintaa ja siskotoimintaa! Täällä päässä aika ei ilmeisesti ole järin suuri ongelma. Alleviivailin kovasti, ettei tarvitse murehtia laina-ajoista, että pidän itse silmällä kyllä ja kerron, jos jotakin ei voi uusia. Mummeli hihitteli itsekseen, katsoi pää kenossa ylös minuun ja totesi että "Kas kun joskus muhun iskee semmoinen virri. Ryhdyn lukemaan sängyssä ja panen kirjan pois vasta aamupuolella!" x) Mutta oikeassa olet, jos poikaystäväsi isoäiti on tyytyväinen hyllystäsi löytyviin kirjoihin, niin mitä sitä turhaan merta edemmäs kirjastoon.
PoistaSiskot ja kirjat onkin kai kaikilla vähän oma lukunsa. Siihen nähden miten "yksinäistä" toimintaa lukeminen on, on aika vinhaa huomata kuinka paljon kaikenlaista yhteisöllistä oheishyörinää niiden ympärille muodostuu! :)
Mukava idea :) Uskon, että moni arvostaisi tätä nimenomaan siksi, että tavaraa tosiaan on vaikka muille jakaa. Jatkojalostuksena ideaan voisi olla se, että lahjan saajalle voisi lukea viemäänsä kirjaa. Tämä tuli mieleen kun esimerkiksi omassa lähipiirissäni on vanhus, jolla on näön kanssa ongelmia eivätkä äänikirjat välttämättä kiinnosta ja/tai ole tuttuja. Liveäänikirja siis :)
VastaaPoistaIhana ajatus! Jos löydät aikaa kokeilla liveäänikirjana toimimista, kerro ihmeessä. Esimerkiksi kaikki "tee näin, älä tee näin" -jutut vois olla tosi hyviä jos sellaisia tulee mieleen, jotta joku toinenkin saattaisi innostua ja onnistua.
PoistaPainan mainion ideasi mieleen! Uskoisin, että ainakin isäni saattaisi innostua lukemisesta, jos raahaisin hänelle kirjastosta kirjapaketin, joka sisältäisi historiaa ja avaruusjuttuja.
VastaaPoistaJee! Kertoile, mikäli suunnitelma toteutuu ja on menestyksekäs!
Poista