Vuoden kirjoja

Täytin siis kyselyn (poistin pari kysymystä, joihin olisi ollut käytettävä vastauksena jo kerran mainittua kirjaa) tänä vuonna lukemillani kirjoilla.

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
Daniel Kehlmann: Maine. Novellikokoelma, jonka asetelmat jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli on vetävä, helpostilähestyttävä romaani tarinan ystäville.

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ?
Ari Turusen "Ettekö te tiedä, kuka minä olen?". Kevyesti kirjoitettu katsaus ylimielisyyden historiaan alkoi tuntua vain laimeasti kiinnostavien historiallisten anekdoottien kokoelmalta, enkä hahmottanut mitään isompaa teesiä tai kuviota. Saman kirjoittajan vastustamisen historiaa käsittelevä "Ei onnistu!" oli toisaalta menestys: kirjalla oli ainakin itelleni selkeä sanoma, joka koostui juurikin historiallisista anekdooteista.

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?
En muista tänä vuonna itkeneeni kirjan ääressä.

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Sara Gruen: Vettä elefanteille
Siitä oli paljon puhetta netissä ja elokuvan julkaisupäiväkin kolkutteli leffateatterin ovilla, joten tuli kiire lukea kirja ennen kuin päätyisi leffaan. Loppujen lopuksi ei ollut niin hyvä kuin odotin. Itse tarina oli aavistamaani latteampi: perinteistä kolmiodraamaa, johon se draama saadaan varmasti iskostettua yhden osapuolen kaksinapaisella persoonallisuushäiriöllä. Miljöö oli kiehtova, 1920- ja 30-luvun taitteen amerikkalainen sirkus. Ilmeisesti taustatutkimustakin on tehty kokolailla, joten toiveet historiallisesta paikkansapitävyydestä edistivät myös sirkuselämän kuvauksen tenhoa. Toinen osa-alue, johon olin tosi tyytyväinen, oli vanhuuden kuvaus. Päähenkilö muistelee 93-vuotiaana menneitä ja toisinaan kertomus palaa "nykyhetkeen" eli vanhaan mieheen hoitokodissa. Ei huono kirja, mutta ei kyllä mikään erityinen tähtikään.

6. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?
Michael Ondaatje: Anilin varjo

7. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Sabina Berman: Nainen, joka sukelsi maailman sydämeen

8. Mikä kirja oli suurin pettymys?
Ehkä Annelies Verbekenin Kalanpelastaja. Syytä on ehkä lukijassa tällä kertaa, sillä otin sen kirjaston uutuushyllyn telineestä samoin kuin pari kuukautta aiemmin olin ottanut tuon Bermanin. Aihe oli sama, kalat, ja ajattelin että olisi mielenkiintoista lukea kaksi samaa aihetta ihan eri tavalla käsittelevää kirjaa. Verbeken kirjahan ei sitten juurikaan kaloja käsitellyt, vaan teema oli pakkomielteinen rakkaus. Aihe ei ole sydäntäni lähellä.

9. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Ää, en tainnut lukea mitään ihan noin nerokasta. Guy Delislen sarjakuvapäiväkirja elämästä Pohjois-Koreassa, "Pjongjang", oli kyllä sangen puhutteleva, joskaan ei välttämättä mitenkään yhteiskunnallisesti relevantti Suomessa. Hyvässä suhteessa arjen huumoria ja absurdiudessaan vakavaa faktaa.

10. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
Kari Hotakaisen Juoksuhaudantiestä voisin katsoa sen elokuvan. Henkilöt oli kyllä niin mahtavasti kuvattu (mehevin ehkä se nillittäjäpariskunta päähenkilön naapurissa) etten tiedä miten sen voisi elokuvan keinoin tehdä paremmin!