David Nicholls: Starter for Ten

Juoheva lukuromaani lienee aika osuva määritelmä.

Paljon on ollut puhetta David Nichollsin aiemmasta One Day -kirjasta (suomennettu Eräänä päivänä). Niinpä kun sitten näin Starter for Tenin (nimi viittaa brittiläiseen tietovisaan) työelämätuutorini kirjahyllyssä, kysyin josko sen saisi lainaan. Saihan sen. Jälleen kerran kävi niin, että uusi tulokas kiilasi keskeneräisten kirjojen ohi ja tuli luetuksi ennen aikaisemmin aloitettuja.*

Hodder, 2007

Kirjan päähenkilö on Brian, televisiovisailujen ääressä varttunut nuorukainen, joka pääsee (stipendin turvin?) opiskelemaan kirjallisuutta yliopistoon. Nuori mies on innoissaan aikuistumisesta, jonka ilmiselvästi luulee tapahtuneen jotenkin taianomaisesti yhdessä yössä. Hän on nuori, innokas ja vilpitön:
- "19-vuotias mies" *haahahahaahaha* ^___^
- kun jotain aloittaa, vaikka uuden harrastuksen, on ensimmäisenä murehdittava mitä tehdään sitten, jos käykin niin, että on liian lahjakas ja pärjää liian hyvin

Tarina etenee Brianin minä-kertojan johdolla, ja jokaisen luvun alussa on tietokilpailutyylinen kysymys ja vastaus (joiden älysin liittyvän kyseisen luvun tapahtumiin noin luvun 15 kohdalla, miten noloa!). Nippelitietoa Brianilla on paljon, mutta elämäntaitoa ja ihmistuntemusta vähän.


Kirja on hauska ja sai nauramaan ääneen useamman kerran (erityisesti muistan kohdan, joka meni jotenkin niin että "It was strange and unsettling, like seeing Stalin on a skateboard."), joskin kuitenkin tuntuu, että nuoren Brianin seikkailut nöyryytyksineen saattavat ehkä osua vieläkin tarkemmin juuri brittien nauruhermoon (takakannen kehulainauksissa ensimmäiseksi vakuutetaan kirjan hauskuutta). Lisäksi luokkayhteiskunta-asioihin en osaa tempautua mukaan ehdan britin lailla. ...Jaha, yritän tässä näemmä löytää selitystä sille, miksi kirja ei minusta ollut ylitsevuotavan mahtava ja uskomaton kokemus. :) Juttuja on ollut niin paljon, että taisin odottaa jotain aivan käsittämätöntä.

Maailmani ei järkkynyt, mutta lukisin kuitenkin ehdottomasti Nichollsin muuta tuotantoa. Starter for Ten oli lukukokemuksena viihdyttävä, sympaattinen, hauska, ja moni aikoinaan "19-vuotias aikuinen" voi löytää siitä kaikupohjaa kansallisuudesta riippumatta. Nuoruus on pompöösiä ja hämmentynyttä aikaa, sitä tämä kirja kuvaa oivallisesti. ^_^;

P.S. Joku mainitsi mielenkiintoisena mielipiteenä että Nicholls muistuttaisi Nick Hornbyä. Kuulostaisi kyllä hyvin mahdolliselta. Viimeksi luin viitisen vuotta sitten hänen nuorille suunnatun Slam-kirjansa, mikä ei liene paras mahdollinen vertailukohta... Mikäli muistan oikein, Poika oli toisaalta tyyliltään samalla tavalla sympaattinen, huumorilla maustettu kuvaus. Mielipiteitä otetaan mieluusti vastaan!


* Esimerkiksi ikuisuuden sivupalkissa keikkunut Japanin sydämessä on oivallinen kirja, suosittelen lämpimästi, mutta noin 20 sivun jälkeen tunnen olevani täynnä tietoa ja haluan sulatella. Ikävä kyllä lopputulema on, että lukeminen kestää iäisyyden. Kustantajan näkökulma on myös kiinnostava ja sympaattinen, mutta sitäkään en halua lukea monta lukua kerralla.