Hellemann: Kustantajan näkökulma

Otava, 1999

Jarl Hellemann, Tammen pitkäaikainen... oliko se nyt... kirjallinen johtaja (mahtava titteli) kirjoitti Kustantajan näkökulman (1999) alaotsakkeella "Kirjoituksia kirjallisuuden reunalta". Ei liene yhtäkään kirjatoukkaa, joka ei tuntisi Hellemannin kuuluisinta luomusta, Tammen keltaista kirjastoa. Juttelin graduvalvojani kanssa uhrautuvaisista kustannustoimittajista (ruoka-apua räytyneille taitelijoille ja niin poispäin), mikä innoitti lukemaan jotakin aiheesta. Mieleen muistui tällöin vuosia sitten isäni käsissä näkemäni Hellemannin kirja.

Mitäköhän sanoisin... Tykkäsin. Teos on pitkälti muistelmamainen kokonaisuus, jonka 13 lukua käsittelevät Hellemannin työelämää ja kustannukseen ja kirja-alaan liittyviä pohdintoja. Osa luvuista aukeaa yhtälailla kaikille, parissa taas auttaisi paljon, jos olisi henkilökohtaisia muistikuvia kirjoituksissa esiintyvistä julkisuuden henkilöistä.

Luvassa on historiallisia selvityksiä kustannusalan kehityksestä ja tekijänpalkkioiden historiasta, tarinoita agenttien ilmestymisestä kustannuskentälle, suomalaisesta monitaiturista, joka kirjoitti tietosanakirjan ja unohti siitä Ruotsin, natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kustantajille aiheuttamasta päänvaivasta, Seitsemän veljeksen kääntämisestä sekä, muun muassa, opettavainen kertomus muuannen maisteri Järvisen surullisesta kuolemasta. Paketti on onnistunut ja miellyttävästi kirjoitettu. Seassa on muutama muistelo, joissa kustantajakonkari on itse pääosassa, ja ne puolustavat paikkaansa oivallisesti. Kirjassa on suvantovaiheita, mutta useat anekdootit ovat aivan hulvattomia. Maisteri Järvisen tarina on mahtava loppunumero (eli jos pitkästyy Solzenitsyn-kriisistä lukiessaan kannattaa sitä seuraava ja samalla viimeinen luku kuitenkin ehdottomasti lukea).

Olisi hauska lukea aivan tuore kustannuselämän kuvaus (pitäisikö tarttua Vastapainon Makkosen kirjaan "Kustantajan kirja"?), mutta vaikea uskoa että tämän leppoisammin ja ryhdikkäämmin aiheeseen voisi tarttua. Luvut eivät ole liian pitkiä ja pisimmät on jaettu edelleen numeroituihin osiin, mitä hitaana lukijana taas arvostan. Passaa erityisesti kesän mökkikirjaksi muistelmatyylinsä ansiosta... Tämä herätti kiinnostuksen muistelmia kohtaan noin kirjallisuudenlajina. Mistäköhän löytäisi sopivan!