Buzz Aldrin – Taviksena olemisen taito

Ihminen jota rakastat on 78,2% vettä eikä ole satanut moneen viikkoon.

Johan Harstadin kirja Buzz Aldrin – Taviksena olemisen taito vei meikäläisen mennessään sivulle 14 mennessä. Polvet notkahtivat jo ensimmäisten sanojen kohdalla, jotka tuossa yllä ovat kursiivilla.

Ajattelin liian kauan.
En sanonut mitään.
Istuin pää painuksissa ja kuulin kuinka sekunnit vetivät takit niskaansa ja menivät mielenosoituksellisesti takaovesta ulos.

Mahtavaa.

Gummerus, 2007

Vaan tiedätkö kuka Buzz Aldrin on? Toinen ihminen, joka astui Kuun kamaralle. Päähenkilö Mattias haluaa olla samanlainen "rivisankari", ei Armstrongin kaltainen juhlakalu. Hän ei halua huomiota eikä kuuluisuutta, vaan pyrkii täyttämään oman tehtävänsä yhteiskunnan tärkeänä pikku hammasrattaana. Siksi Mattias ei suostu parhaan ystävänsä bändiin solistiksi, vaikka hänellä on upea ääni.

Ikävä kyllä Mattiaksen tyttöystävä saa lopulta tarpeekseen syrjäänvetäytyvästä miehestä ja jättää tämän. Työpaikka puutarhallakin menee alta, sillä ihmiset ostavat kukkansa nykyään marketeista. Isku on Mattiakselle kova. Pian hän löytää itsensä Färsaarilta, jossa hän laittaa elämäänsä uuteen uskoon. Onko massaan häviämisen toive kuitenkin pelkuruutta? Ja haluaako joku oikeasti olla se unohdettu kakkonen, kolmonen tai viidestoista, vai tahtooko jokainen taviskin sisimmässään joskus olla ykkönen?

Kannessa mainostettiin, että norjalaista Johan Harstadia on luonnehdittu "pelottavan lahjakkaaksi", mutta en ehkä sitä pelottavaa tässä kuitenkaan nähnyt. Kirjassa on erinomaiset, huolellisesti kirjoitetut hahmot (isä on ihana), ja kieli on yksinkertaista, mutta omaperäistä ja ilmaisuvoimaista. Siinä mielessä taputan karvaisia käsiäni.  500 sivussa ja rapioissa on kuitenkin paljon kannattelemista, vaikka kieli olisi kuinka omintakeista: ehdin vähän ehkä jo leipääntyä. Myös kirjan viesti tuntui jotenkin lipeävän käsistäni. Päähenkilön dilemmasta olin vielä jotenkin kärryillä, mutta 500 sivussa on paljon muutakin... Tuntuu jälleen kerran, että olen lukenut jotakin nerokasta, mutten tajua sitä. ;)

Antaisin kirjalle siksi arvosanaksi ehkä 3/5, mutta toisaalta pidin kirjoitustyylistä ainakin nelosen edestä. Suomentajana häärinyt Katriina Savolainen on suoriutunut urakastaan nähdäkseni erinomaisesti ja onnistunut säilyttämään tekstin iskevyyden.

Kirjoittelen tässä siis vähän sekavin aatoksin. Antoisinta itselleni oli juuri tuo kieli, moniulotteiset henkilöt, Färsaaret tapahtumapaikkana ja taviskysymyksen pohtiminen. Pököpäänä jäin vähän nyreäksi, koska tunsin missanneeni jotakin. Keskustelisin mielelläni tästä jonkun muunkin kanssa, joten lukekaa ihmeessä! On tuossa hyviä puolia jo aikas monta. :)

Oheisen kirjan myötä eurooppalainen maailmanvalloitus etenee Norjaan (Färsaaria kun haasteessa ei erikseen ole).