 |
| Avain, 2006 |
Tänään aukesi ikkuna Belgiaan Eurooppa-haasteen puitteissa. Viime vuonna luin Annelies Verbeken Kalanpelastajan, joka oli ihan ok, mutta jonka riivaavan, roikkuvan rakkauden teemaa en oikein diggaillut. Kirjaa varjosti lisäksi se, että tein pöljiä mielleyhtymiä kirjastossa ja kuvittelin ko. opuksen kertovan jostakin aivan muusta... No jaa. "By-gones" (olen ruvennut katsomaan Ally McBealia).
Ilmoitettakoon ensiksi, että Hanna Kirjainten virrasta oli huomaavainen ja kaikin puolin kiltti ja lahjoitti Verbeken esikoisteoksen, Nuku!, allekirjoittaneelle! Eikä suostunut korttiakaan vastaanottamaan vaivoistaan. Kiitos vielä kerran sinne suuntaan, yllätys oli iloinen. Aion tehdä kirjalle BookCrossing ID:n ja panna hyvän kiertämään, toivottavasti se saa monta uutta lukijaa.
Seuraavaksi luvassa synopsiksen tapaista. Kirjan kahta päähenkilöä yhdistää unettomuus, joka on kestänyt vuosia. Vuorokaudet venyvät ikupitkiksi ja aivorunko rutisee. Katkeruus nukkuvaa maailmaa kohtaan ajaa Mayan soittelemaan summamutikassa kostonhimoisesti kerrostalon ovisummereita keskellä yötä. Eräänä yönä hän löytää tihutyönsä myötä kohtalotoverin, Benoit'n, joka ikävöi äitiään niin ettei ole nukkunut vuosiin. Unettomuus lieveilmiöineen vetää hitaasti mutta varmasti ulkopuolelle, pois tavallisten tallaajien elämänpiiristä.
Lopuksi fiiliksiä. Nuku! -kirjassa oli päähänpinttymien osastolla jotakin samaa kuin Kalanpelastajassa, ja elämä keskeytti lisäksi luku-urakkani ikävästi niin, että takaisin kärryille pääseminen oli vähän vaivalloista. Pidin kuitenkin erityisesti Benoit'n eläinystävistä, kaskelotti Frederikistä ja Ernest-yökkösestä, joiden kautta rakentui kuva Benoit'n ongelmista ja elämästä omassa marginaalissaan. Pidin myös Olgasta, omapäisestä mummelista, joka tutustuu Mayaan ollessaan jälleen sairaalassa seuran toivossa keksittyjen oireiden vuoksi.
Vaikka kirja onkin paikoin melko synkeä, ystävällisyyttä ja avomielisyyttä löytyy epätodennäköisistäkin paikoista ja mahdollisuus parempaan säilyy. Se on aina yhtä huojentavaa.
Paremman kuvauksen kirjasta voi lukea ainakin Kirjainten virrasta.
(Muuten olen sitä mieltä, että jopa + kin on turhaa päällekäisyyttä. Joko esim. "jopa Martti oli vaivautunut paikalle" tai "Marttikin oli vaivautunut paikalle" mieluummin kuin "jopa Marttikin oli vaivautunut paikalle".)
Ai niin, otan mielelläni kortin, koska postia on kiva saada, mutta en vastalahjojen perässä kirjoja anna pois. :-)
VastaaPoistaMinun täytyy hankkia myös jostain Belgia-piste, mutta Verbeket on luettu.
^^ Paa vaan osoite tulemaan (jos sulla on ne vanhat sähköpostit tallella), ni laittelen korttia postiin.
PoistaBelgia-kertojat on täälläkin vähän vähissä... mutta Georges Simenon ilmeisesti ainakin syntyi Belgiassa. Hmm, sit vois myös ehkä lukea jonkun mepin kirjan jos sellainen kiinnostaa, tapahtumat varmaan sijoittuvat paljolti Brysseliin. Tämäkin (http://riinalukee.blogspot.com/2011/01/9100-kylpyhuone.html) kuulostaa aika muikealta. :D
Minä nappasin tämän parilla eurolla Akateemisen alelaarista, pitänee tutustua jossain vaiheessa. Unettomuudesta olen kärsinyt itsekin, ehkä tästä saa jälkikäteistä tukea siihen vaivaan. Tai ihan vaan hyvän lukukokemuksen. ;)
VastaaPoistaTämä oli kyllä aika HC unettomuutta. :D Jos ei muuta, niin lukiessa voi onnitella itseään siitä, miltä kaikelta on säästynyt... ellei sullakin ole omaa yöperhosystävää. x)
VastaaPoistaMinäkin voitin oman Nuku! -kirjani Hannalta :) Kirja ei ollut aivan sitä mitä odotin, ärsyynnyin hieman siihen kun kertojat sekoittuivat lukujen alussa. Oli kirjassa silti hyvät puolensa, unettomuus oli saatu hyvin tarinaan ja varsinkin nuo eläimet olivat kirjan parasta antia ;)
VastaaPoistaAlly McBeal on huippu :D
Mäkin muistan ainakin kerran lukeneeni yli sivun ennen ku tajusin että äänessä onkin "väärä" henkilö... Muulloinkin oli vähän epäselvyyttä, mut aika pian tuli aina jokin asia, josta pääsi kärryille puhujasta.
PoistaAlly on kyl mainio. Pulla for the win!
Mie olen tällainen Nuku!-ekspertti. :)
PoistaViime yö oli uneton sillä luin Nuku! kirjan kerralla. Oli jotenkin tosi hyvä lukukokemus. Asiaa auttoi myös varmasti se että olin juuri saanut päätökseen yhden tosi surkean Charles de Lintin kirjan jonka luin loppuun vain sen takia että mulla on tavoitteena lukea 50 kirjaa vuoden loppuun mennessä ja olen 15 kirjan verran aikataulustani jäljessä...
VastaaPoistaLint... siinä sukunimi. von Nöyhtä. x) Hauska kuulla, että tykkäsit. 50 on munkin vähän semmoinen unelmatavoite vuoden luku-urakaksi, mut päädyin sit muodollisesti 30:een, kun ajattelin et se on minimi. Enpähän stressaa liikaa sitten. ^^
Poista