 |
| Otava, 2006 (HS:n Nyt-liitteessä vuosina 2004–2006) |
Päähenkilö Sika seikkailee sarjakuvamaisissa sivunkokoisissa episodeissa ystäviensä Mäyrän, Sienen, Lehmän, Pingviinin ja Surun kanssa. He pitävät Itiö-seuran kokoontumisia, kahvittelevat, keskustelevat fiksuja ja puuhaavat muuta elämässä olennaista. Joutopäiväänsä Sika saattaa viettää järjestämällä kaikki asuntonsa esineet huoneisiin aakkosjärjestyksen mukaan: ensimmäiseen, A-I-huoneeseen, tulevat siis luonnollisesti esimerkiksi amme, cd-soitin ja iskuporakone, kun taas S-Ö-huoneeseen päätyvät muun muassa sohva, sähköhella ja yöpöytä. Pingviini taas lähettää hedelmävaakansa kielikurssille Britteihin, sillä vaaka puhuu vain tanskaa, jota Pingviini ei ymmärrä lainkaan. Vaa'an paluun kunniaksi ystävykset järjestävät lentokentällä Shakespeare-esityksen.
Sivut ovat yhtä värikkäät kuin juonenkäänteetkin. Hehkuvat punaiset, vihreät, keltaiset ja siniset pitävät loitolla pahan maailman (mikäli Sienen kriisiä ja vajoamista kovien rasvojen ja roskaviihteen maailmaan ei lasketa).
Vuoren huumorintajussa on mielestäni samaa arkilähtöistä hihittelyä kuin Sinikka Nopolankin kirjoituksissa (edelleen kiksit ja pointsit letkusuulakeaiheisesta novellista!), mutta Sian seikkailut ovat ehkä vielä absurdimpia. Omituiset tapahtumat jo sinänsä huvittavat, mutta ainakin itselleni kaikkein tärkeintä Sian seikkailuissa on se, miten arki näyttäytyy niissä loputtomien mahdollisuuksien näyttämönä. Hauskanpitoon ei tarvita erityistä aihetta tai budjettia. Ei tarvita kuin ystäviä, joiden kanssa viettää eri värien teemapäiviä, käydä piknikillä ja katsella toipilaspäivänä peilin kautta taivasta.
Käytännöllinen siippanen suhtautui myös peruspositiivisesti lukukokemukseen, vaikka kaikkein mielikuvituksekkaimmat käänteet jättivät toisinaan kylmäksi.
Seitsemän sarjakuvaa -haaste on näin muodoin korkattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti