perjantai 25. tammikuuta 2013

Eve Hietamies: Yösyöttö

Otava, 2010
Jaha. Olo ei ole ollut viime aikoina kummoinen, eikä lukeminenkaan oikein maita. "Lopunajan merkkejä", totesi jo siskonikin. Toivokaamme hänen olevan väärässä. :D Vähän töitä olen ainakin saanut tehtyä. Keikka oli oikeastaan sangen mukava, sillä terminologisia sudenkuoppia tuntui olevan aika vähän ja lähdeteksti oli järkeenkäypä eikä esimerkiksi huut hemmetin kapulakielinen. Muutama kauhua aiheuttava kelatarrain tietysti maustoi soppaa, mutta milloinpa ei. :)

Eve Hietamiehen Yösyöttöä aloittelin itsekseni, mutta päädyin sitten lukemaan siippaselle ääneen. Vajaan neljänsadan sivun urakka taittui yllättävän sukkelaan.

Antti Pasasen vaimon lapsuustraumat saavat tästä voiton: Pia-vaimo hyppää synnytyslaitoksen ulkopuolella taksiin ja huristaa tiehensä. Taakse jää vastasyntynyt poika ja vastaleivottu isä. Antille aukeaa aivan uusi maailma, jonka olennaiset elementit ovat totuttujen työn, tenniksen ja kaljoittelun sijaan vaippaihottuma, äidinmaidonvastike ja tuoreiden äitien kiusallisen yksityiskohtaiset anatomiset keskustelut hiekkalaatikolla.

Itse sanokaamme vauvaskeptisenä (ajatus omista lapsista on vähän pelottava) tykkäsin verbeistä, joilla Hietamies kuvaa pienen lapsen puuhia. Mukula 'bilettää', 'hengailee', 'rähjää' ja 'pahastuu' (eikä siis alinomaa 'lötkötä', 'kilju' ja 'rääy' – niin, joku muoto rääkyä-verbistä tuon on oltava). Vähän pölö huomio sinänsä... mutta kyllä tuntuu vähän siltä, että pikkulapset näyttää nykyään vähän suopeammilta. :D

Kirjassa on hyvä yhdistelmä kiinnostavaa tarinaa ja siihen luontevasti ujutettua huumoria. Ei pelkkää höttöä, mutta ei toisaalta mennä raskaimman kautta raadollisesti synkistellen. Lapsenhoidon kiemurat ovat moninaisemmat kuin olisi osannut uskoakaan ja vastuu painaa, hurjan raskaasti jos on yksin, mutta lapsi kasvaa ja sitä rakastaa. Selviytymistarinasta voi sanoa olevan kyse, sen verran pienestä raosta uusi yksinäinen isä joutuu puristautumaan läpi.

Tarina vei mennessään, ja huumori pehmensi vastuusta raskasta aihetta. Huumorille perso siippanen kuunteli yllättävänkin mielellään. Liekö siksi, että on lapsirakas, ja päähenkilökin mies. :) Vielä koittaa sekin kaunis päivä, että saan siippaselta itseltään kiskotuksi jonkin muunkin vastauksen "miltä nyt tuntuu?" -tiedusteluihini kuin "Hauska."/"Aika kiva."/"Emmä tiiä." Pus hänelle. ^^ Ja kiitos äidille, joka toi kirjan tietoisuuteeni. Nettimaailman tietoisuuteen kirjaa ovat tuoneet muun muassa Pihi nainen, joka antoi neljä pistettä viidestä; Zephyr, joka luki kriittisesti mutta viihtyi; Kirjakko, joka kiteyttää mielestäni hienosti, että "arjen sketsikkyys ja haasteellisuus näyttäytyvät yhtä aikaa"; Norkku, joka myös tykkäsi ja huomasi kirjan olevan otollista luettavaa kirjaskeptisille miehille; sekä Kirjavinkit, jonka arvostelija suosittelee Yösyöttöä kaikille. "Jatko-osa" eli Tarhapäivä taisi päätyä lukulistalle.

3 kommenttia:

  1. Tämä oli sellainen ihan hauska ja kiva, paljonhan tämä kirja on ollut esillä joka paikassa, ehkä myynytkin hyvin...

    Mietin, että mitenhän tämä olisi toiminut, jos päähenkilönä olisikin ollut äiti ja nainen. Mutta, luin kyllä Tarhapäivänkin, ovathan nämä nopealukuisia.

    VastaaPoista
  2. Oli mielenkiintoista kuulla, että tämä kirja vetosi myös mieheen. Oma siippa lukee laiskasti kaunokirjallisuutta, ehkäpä kokeilen itsekin tuota ääneenlukua hänelle. Jos hän vaikka innostuisi.

    Yösyöttö nappasi minut heti mukaansa ja lainasin kirjastosta sitten Tarhapäivänkin innoissani. Siihen en kuitenkaan päässyt sisään ja kirja jäi minulla kesken. Moni on kyllä siitäkin tykännyt.

    VastaaPoista
  3. Mari, itsekin vähän pähkäilin, että miten äitiys olisi muuttanut kuviota. Sillai klassinen hupailuasetelma, että lapsia tuntematon mies joutuukin yhtäkkiä hoitamaan vauvaa. Lopputulos oli kuitenkin sangen viihdyttävä.

    Pihi nainen, kokeile ihmeessä ääneenlukua! On tosi hauskaa, kun löytyy molempia kiinnostava kirja, jonka voi sitten "jakaa". Etenee vähän hitaasti, mutta muuten se on musta hauska yhteinen harrastuksentapainen. Ehkei nyt harrastus... ainakaan meillä, mutta samantapaista kuin lautapelin pelaaminen yhdessä. :)

    VastaaPoista