keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Lukumaraton: NYT

8.30, nojatuoli
Lukumaraton eli 24 tuntia, joiden aikana luetaan mahdollisimman paljon. Nyt se on rantautunut tähänkin blogiin. Samana päivänä maratoonaa yli kaksikymmentä kirjabloggaajaa*, joten mieli tekee kyllä kovasti seurailla muiden edistymistä ja silmäillä paperisten sivujen lisäksi maratoonareiden nettisivuja.

Ajatus lukumaratonista voi kuulostaa pöhköltä. En ajatellut lukea verenmaku suussa: jos ei enää yhtään tee mieli, niin siirryn tekemään jotain muuta. Niistä lapsuusvuosista, jolloin 1200-sivuiseen Muskettisoturit-kirjaan tarttumisen kynnys oli olematon, tuntuu olevan kovasti aikaa, sillä nykyään 1200-sivuiseen kirjaan sitoutuminen tuntuu raskaalta. Olen muutenkin huomannut lukuaikani pirstaloituvan pieniin hetkiin silloin tällöin, mikä ei aina ole järin hellävaraista lukemilleni tarinoille. Siksipä toivonkin tältä päivältä sitä... no, sitä että olisi hauskaa, että pysyisin uppoutumaan lukemiseen kuten vanhoina hyvinä aikoina.

Ruokalistalla tänään
Alun perin olin oikeastaan jo ehtinyt tottua ajatukseeni, että kiertäisin kaupungin kahviloita lukiessani, mutta heräsinkin tänään kuukauden muistaakseni ensimmäiseen sadepäivään. Aloitan siis kotoisasti nojatuolista, mutta saattaa olla, että päädyn uhmaamaan sadetta sontikka tanassa myöhemmin.

Otin eilen illalla kuvankin kirjoista (napsauttamalla suurenee), joita kaavailin tämän päivän mahdolliseen ohjelmistoon, mutta tietysti löysin viime hetkellä alahyllyltä kirjan, joka sykähdytti juuri siinä hetkessä eniten, joten se ei ole kuvassa. Näin taas.

Aloitetaan siis! Ensimmäisenä aion tarttua Satu Rommin kirjaan Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa (Basam books 2009).

10.40, nojatuoli
Takana 130 sivua kuumaa ja meluista Intiaa. Edessä suihku. Sadan sivun kohdalla keskittyminen alkoi hieman jo harhailla, mutta vastenmielisyyttä ei vielä havaittavissa.

14.20, pienessä hiljaisessa (ja päivän kolmannessa) kahvilassa
Suljin Kahvia ja guruja -kirjan kannet viimeisen sivun jälkeen Rostenin kahvilassa ruisleivän muruset edessäni. Lähdin kahvilasta, katselin sateista taivasta ja mietin, miten outoa on ajatella oikein tosissaan, että intialaiset katselevat samaa aurinkoa maailman toisella puolella. Kuvaus kolmesta Intiassa asutusta vuodesta joogaopiskelijoille suunnatun aamiaiskahvilan emäntänä herätti monenlaisia tunteita. Ihastusta: kasvaisipa minunkin takapihallani kookospalmuja ja papaijapuita. Ärsyyntyneisyyttä: aikuistukaa, nirppanokkaiset aamiaisvieraat! Miksi kaikki intialaiset tuntuvat olevan epäluotettavia eivätkä arvosta kilttiä pomoa? Hämmennystä: millainen olisin, jos olisin syntynyt Intiaan? Myötätuntoa, neitimäistä järkytystä (kestäisi hetki opetella pyyhkimään pylly vasempaan käteeni), uteliaisuutta... Aravind Adigan Valkoinen tiikeri ja Viimeinen mies eivät tunnu ensinkään liioitelluilta tai kärjistäviltä.

Rommi pohtii Intian olevan ehkä materialistisin hänen tuntemansa maa, jossa tavoitellaan omaisuutta ja kaikkea länsimaista. Ihon valkaisu on kurjaa, mutta materian hamuaminen on yleinen "ongelma". Muistutettakoon taas siitä... olisiko ollut australialaisesta tutkimuksesta, jossa kävi ilmi, että tulotasosta riippumatta vastaajat olettivat elämänlaatunsa paranevan, mikäli he vain tienaisivat kolmanneksen enemmän.

Aloitin ensimmäisen camilla läckbergini, Mantelintuoksua lumimyrskyssä, eräässä läheisessä pikku kahvilassa, mutta lukeminen tyssäsi paikalle sattuneeseen puheliaaseen tutun tuttuun. Nyt uusi yritys uudessa kahvilassa suklaakahvin ääressä. Luettuna 216 sivua.

18.17 kotona nojatuolissa
 Nyt on Läckbergin dekkari luettu, neljä kahvilaa kierretty (yhteensä) ja siskon kanssa räpätetty. Tarvinneeko sanoakaan, että olen pinkeänä kahvista, teestä ja luetuista sanoista. Siskon kanssa jutellessa vierähti kauemmin kuin olin ajatellut... En taida olla kovin vakavasti otettava maratoonari! :D Edelleenkään lukeminen ei maistu onneksi puulta.

En erityisemmin ihastunut Mantelintuoksuun lumimyrskyssä. Ratkaisua paljastamatta on vaikea eritellä, tyhjentävästi miksi, mutta jäi tosiaan vähän pliisuksi. Hahmot jäivät etäisiksi, loppuratkaisu ei ehkä sen vuoksi ollut tyydyttävä ja kaiken kaikkiaan kaipaamani "cosy murder" (eli christiemäinen "mukava" murhatarina) jäi saamatta. Päällimmäiseksi kirjasta jäi kitkerä ja ikävä jälkimaku. Saavutus kai sekin, mutta ei meitsin makuun. Lisäksi kirjoitusvirheitä oli ikävästi noin ohukaiseen kirjaan. Matias oli kerran Mattias, eräs toinen taas oli "kookos ja leveäharteinen" mies, hyökkäävästi käyttäytyvä tyyppi tuomittiin olevan "varaksi" ympäristölleen...

Seuraavaksi käyn Petri Tammisen Muistelmat-kirjan (Otava 2004) kimppuun. Luettuna kaksi kirjaa, 216+108=324 sivua.

19.43 samaisessa nojatuolissa, nyt bologneselautasen äärellä
Muistelmat on nyt luettu. Kirjasto on luokitellut ne novelleiksi... kaipa ne ovatkin. Eivät oikein sopineet tämänhetkiseen tunnelmaani, mutta muuten ihan puhuttelevia. Suosikkini oli sivulla 55:

1998, Vääksy
Nuolaisun hetket
Monet nuolaisevat sormeaan kääntäessään sivua tai poimiessaan paperia pinosta. Liike on huomaamaton kuin varpusen hypähdys pensasaidassa. Käsi lennähtää kielenkärkeen ja siitä takaisin sivun reunaan. Joskus sanomalehden lukija kohottaa sormensa hyvin hitaasti. Hänen katseensa viipyy aukeamalla, suu raottuu ja sormi aloittaa mietteliään matkansa kohti kieltä. Jos iho maistuu suolaiselta, kieli rekisteröi maun. Aistimus häämöttää tajunnan pinnan alta kuin maitolasi näkökentän reunoilta. Prahassa Národnin varrella konditorian valkotakkinen myyjä nuolaisi sormeaan aina kun hän tarttui uuteen pakkauspaperiin. Pankkivirkailija tai lippuvihkoja selaava bussinkuljettaja voi nuolaista sormeaan kymmeniä kertoja päivässä.

En ole vielä päättänyt, mitä seuraavaksi. Siippa on lähtenyt pokeri-iltaan ja kutsui lähtiessään mukaansa. En tykkää pokerista, se on samalla tavalla inhan psykologinen peli kuin petollisen yksinkertaiselta näyttävä kivi-sakset-paperi. Vakuutti silti, että voisin silti tulla, juttelemaan ja katselemaan. Taidan lukea vielä hetken, ehkä Terttu Lensun Mummo vastaan muu maailma -kirjaa (Paasilinna 2011), ja soittaa sitten siipalle, että kannattaako sinne vielä lähteä vai ovatko pelit jo paketissa.

Luettuna kolme kirjaa, 216+108+78=402 sivua.

22.48, kävelylenkinraikkaana rakkaassa nojatuolissa
Täällä taas. Kävelin kilometrin päähän, luin hetken kaverin pihakeinussa, sain siippani, ja palasimme yhtä matkaa takaisin kotiin. Sillai kivasti. Hitaasti ja rakennuksia ja puita tuijotellen. Ravintoloista kantautui musiikkia.

Väsymys alkaa jo painaa, joten jääköön viimeinen kirja keskeneräiseksi, vaikka tarkasti ottaen maratoonausaikaa olisi jäljellä vielä tunti. Lensun Mummo vastaan muu maailma on kokoelma mummoaiheisia ja mummon näkökulmasta kirjoitettuja pakinoita, jotka on jaettu seitsemän yläotsikon alle. Luin ensimmäisen setin eli sivulle 45. Aion lukea kokoelman loppuun joskus myöhemmin, vaikka toiveissani siinsi ehkä enemmän Aino Nykäsen sarjakuvamummon tyyppisiä tai Kyrön mielensäpahoittajamaisia hahahaa-juttuja. :) Ärhäkkä vanhus -genre on selvästi lyönyt itsensä läpi mielikuvissani. Nämäkin mummojutut ovat hauskoja, mutta kyllä näissä jotain pakinamaisempaa, kantaaottavampaa on... No, mietin asiaa enemmän sitten, kun olen saanut koko kirjan luetuksi.

Päivän aikana luin siis kolme kokonaista kirjaa, yksi jäi kesken, sivuja yhteensä 216+108+78+45=447 sivua.

Oli ihanaa huomata, että päivä hurahti iloisesti lukiessa. Kahvilasta toiseen loikkiminen oli myös hauskaa, mutta aiheutti pienimuotoisen ähkyn huolimatta panostuksestani lähinnä kahviloiden nestemäisiin antimiin. ;) Otin maratoonaamisen aika löysin rantein, mikä oli varmaankin minulle hyvä ratkaisu, sillä tämä oli hauskaa. Juttelin siskon kanssa, kävelin leppeässä kesäillassa, istuin kahviloissa ja luin hyviä kirjoja, onnistunut päivä siis! Vähän harmittelen, että viidensadan sivun etappi jäi saavuttamatta, mutta väliäkö hällä. Tärkeintä oli todeta, ettei keskittymiskykyni ole täysin degeneroitunut kymmenen minuutin maksimimittaan, vaan pystyn edelleen lukemaan pitempiä pätkiä ja nauttimaan lukemastani.

Mikäli seuraava kerta vielä tulee, yritän olla ahkerampi kuvaaja ja pitää yhtä hauskaa kuin tänään!

Hyvät yöt kaikille ja kiitos kommenttilootassa tsempanneille sekä hengessä mukana olleille. :) Piristitte päivää kummasti. Inspiraatio yhteiseen maratoniin tuli Kirjainten virrassa -blogin Hannalta, joka Katja Jalkasen kanssa kirjoittamassaan Rivien välissä -kirjablogikirjassa fiilisteli, miten kirjabloggaajat ehkä joskus lukevat kymmeniätuhansia sivuja samana päivänä. Hanna laatii maratonista koontipostauksen, josta paljastuu mm. kaikkien maratoniin ilmoittautuneiden bloggaajien maratonpäivänä lukemien sivujen yhteismäärä. Odotan tilastoa mielenkiinnolla, vaikka tuo kymmenentuhannen raja tuntuukin vähän suurelliselta.

* Ne muut tänään maratoonaavat kirjabloggaajat ovat:
http://bookingitsomemore.blogspot.fi, http://www.lily.fi/blogit/kaikkea-kirjasta, http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi, http://kirjasfaari.fi, http://eriqou.blogspot.fi/ (Ja kaikkea muuta), http://lemasquerouge.blogspot.fi, http://kuutarlukee.blogspot.com, http://elegiakirjat.blogspot.fi, http://bibliofiles2.wordpress.com/, http://www.mainoskatko.blogspot.co.uk/ (Kirjavalas), http://ilsela.blogspot.fi, http://tapahtumahorisontti.blogspot.fi (Aberdeen Diaries), http://kirjakkoruispellossa.blogspot.fi (Kirjakko ruispellossa), http://kirjaintenvirrassa.blogspot.fi, http://satunluetut.blogspot.fi/, http://jamislibrary.blogspot.fi/ (Kaleidoscope), http://esperanzan.blogspot.fi/ (Erjan lukupäiväkirja), http://lonkeropiirakka.blogspot.fi/ (Lonkeropiirakka), http://kirjojenpuutarha.blogspot.fi/ (Kirjojen salainen puutarha), http://the-review-factory.blogspot.fi/, http://livresvie.blogspot.fi/Lukematon maailma, http://missiokassari.blogspot.com/ (Missio kässäri)

31 kommenttia:

  1. Mahtavaa, draivi päälle vaan! Toivottavasti maraton on antoisa ja mieluisa kokemus, itse odotan kovasti kahden viikon päästä olevaa omaani... ;)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hjee, toistaiseksi hyvin menee. Kiitos!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Mielenkiintoista todellakin kuulla, miten paljon te ahkerat maratoonarit luitte vuorokauden aikana. Kahviloissa kiertely maratonin aikana kuulostaa hauskalta idealta. :)

      Poista
  3. Oi miten romanttiselta kuulostava lukupäivä; kahviloita ja kirjoja! :D Täälläkin satoi aamusta vettä ja ajattelin nököttäväni sisällä lukien koko päivän, mutta auringon pilkahdellessa voipi olla, että nenä suuntaa myös jonnekin ulkoilmaan sarjakuva kainalossa.

    Mummo vastaan muu maailma – kuulostaa varsin hauskan omituiselta nimeltä :D

    Lukuiloa ja kisakuntoa!
    -Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samaa sinne! Romantiikka kyllä kärsi hieman, kun lyllersin kotiin vatsa kahvista ja teestä hyllyen. :D Kanniskelin mukanani koko päivän pitkävartista sateenvarjoa, mutta tietenkään ei sitten enää satanut enää pisaraakaan – vaikka parempi niin!

      Poista
  4. Lukeminen kahviloissa kuulostaa mukavalta! Menestystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se olikin! Tosin maha pinkeänä taapersin kotiin ja kaduin possuiluani, olkoonkin että ahmin lähinnä nesteitä. :D

      Poista
  5. Minunkin olisi varmaan pitänyt lähteä kotoa jonnekin, kun täällä ovat lapset niskassa suhteellisen taajaan, mutta... kun siellä sataa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Täällä sade taukosi, joten kanniskelin puolen päivää pitkävartista sateenvarjoa mukanani aivan turhaan. Toivottavasti saat luetuksi kotonakin! ^^

      Poista
  6. Hauskaa maratonia! Olen tällä hetkellä internetitön jo kai viidettä päivää, joten seurailu ei juuri onnistu, kun kirjastokin kai menee piakkoin kiinni... Mutta lystiä lukemista, tulen lukemaan myöhemmin, kuinka loppuaika maratonista sujui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Melkein toivon itsekin olevani netitön, kun täytyy koko ajan rajoittaa toisten maratonien seurailua, siihen nimittäin hujahtaa yhtäkkiä paljon enemmän aikaa kuin alun perin suunnitteli! :D

      Poista
  7. Ihana päivä sinulla ollut. Molemmat kiersimme ympäriinsä lukemassa. :) Kommentoin pidemmin luettuja, kun saan oman maratonini purkkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Panin maratonhulinassa merkille lukupaikkasi! :D Muuri oli etenkin vaikuttava valinta, hihii! Käyn itse myös ällistelemässä paremmin hiukan myöhemmin, nyt pitäisi vielä pysyä lujana ja tehdä vähän näitä etätöitä. Oih ja voih.

      Poista
  8. Tuo lähteminen eri paikkoihin on hauska idea, sitä munkin täytyy päästä vielä kokeilemaan. Muuten näytät valinneen saman metodin kuin minäkin, eli rennon otteen, ja hyviin tuloksiin sillä pääsekin :) Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Etenkin kun on arki ja itselle sai järjestettyä vapaapäivän oli kivaa, sillä monet paikat olivat aika tyhjillään.

      Poista
  9. Ensi kerralla teen kyllä saman minkä sinäkin eli valkkaan ohuempia kirjoja ja menen jonnekkin, en vain kyyhötä kotona lukemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vähän nynny olo niin hoikkien kirjojen kanssa. :D Kun nyt kumminkin tiedän itseni hitaaksi lukijaksi, arvelin että into pysyy korkealla kun välillä saa aina "ruksittua yhden yli". Tuntuu kyllä toimineen! Myös se vaeltelu oli hauskaa. Tuli vähän liikuttua välillä ja tietenkin ulottuvilla oli välietapeissa ah-niin-sopivasti kaikkea hyvää syötävää. x)

      Poista
  10. Onnittelut maaliinpääsystä!

    Tuo kahvilakiertely oli tyylikäs ratkaisu. Minä en päässyt parveketta pidemmälle, mutta ehkä sitten ensi kerralla, jos päädytään tiiliskivimaratooniin, kokeilen paikan vaihtelua kirjan vaihtelun asemesta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Ähky tuli, mutta pieni reippailu ulkosalla teki terää. :)

      Poista
  11. Loistava suoritus! Kiitokset mukavista tunnelmista ja mukana lukemisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta itsellesi! :) Oli hauskaa.

      Poista
  12. En päässyt seuraamaan maratonia livenä, joten pitää näin jälkikäteen tulla huutelemaan. Mutta ihana lukea tällainen vähän rennompi maratoonailupostaus. Itse aion osallistua seuraavaan ja tiedän, että haluan kyllä muutakin sinä päivänä tehdä kuin lukea (vaikka siinä pääpaino tietysti on).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkikäteen huutelu myös aina ok. :D

      Olin tosi iloinen, kun mitään suorittamispakkoa ei ilmestynytkään takaraivosta. Vähän kirpaisi, kun vertailin omaa tulostani toisten ahkeroimiin sanamääriin... mutta auttoi huomattavasti, että osasin vähän ennakoida tämmöistä sivukateutta, sillä osasin sitten maratoonatessakin tunnustella koko ajan että mikä tuntuisi kivalta ja vieläkö on hauskaa. Kuulostaa vähän pölöltä, mutta suorittamisen maku tulee äkki arvaamatta, jollei pidä varaansa. :)

      Poista
  13. Ihana idea lukea eri kahviloissa :) Onnea maratonista! Minulla oma maraton on odottamassa sopivaa aikaa...

    Minulla on juuri kesken Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä kiva päivä, ah!

      Huu, ruskeakastike oli musta ilahduttavan lähellä ensimmäisen osan tasoa, vaikka muuta synkeästi ounastelin etukäteen. Toivottavasti tykkäät sinäkin ja löydät sopivan maratonhetken!

      Poista
  14. Mahtava maraton, onnea! Voi, olisin halunnut nähdä vielä sen tärkeän huonekalun eli rakkaan nojatuolisi. Lukeminen on siitä kiva harrastus, että se ei vaadi kauheasti taloudellisia uhrauksia, mutta hyvä nojatuoli on kyllä kultaakin arvokkaampi harrastusväline!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa kappas, eipäs tullut mieleen... Pitääpi ensi kerralla kuvata hänetkin! Ammoin muuttaessani toivon kovasti nojatuolia, mutta arvelin, ettei sellaiseen ole varaa. Vaan sattuipa sitten niin, että sopivasta konkurssimyynnistä löytyi kukkarolleni sopiva nojatuolikin, olin hirmu tyytyväinen. "Harrastusväline" on hyvä termi! :D

      Poista