Kirjoja luettu: 37
Englanniksi: 16
Suomalaisten kirjailijoiden teoksia: 10
Tietokirjoja/esseitä/pakinoita: 6
Ensi vuonna pitäisi laajentaa kielivalikoimaa. Tietokirjojen osuuteen olen aika tyytyväinen.
Yhden kirjan voisin nostaa erityisesti esille viime vuonna lukemistani. Vastakkainasettelun aika ei taida olla ohi koskaan, joten vastaiskuna sille voi silmäillä piispa-Pihkalan ja päivystävän astrologi Esko Valtaojan kaikessa ystävyydessä käymää kirjeenvaihtoa. Joskus tuntuu, että uskonnon pilkkaamisesta on tullut "uusi musta", helppoa ja hauskaa, kansanhuvia kaikille, joiden vittuiluhammasta kolottaa. Maailmassa lienee tilaa teisteille, ateisteille ja agnostikoille, ja soisinkin että silmät kiinni länkyttämisen sijaan kaikkien leirien kärkkäät edustajat tarttuisivat tähän kirjaan (tai samojen tekijöiden edelliseen kirjaan, lienee sekin yhtä hyvällä asialla). Pääasiallisena teemana on keskustella uskosta ja uskonnottomuudesta, pyrkiä ymmärtämään toisen näkökantaa. Molemmat vaikuttavat hyviltä tyypeiltä, tosin alun anekdootin jälkeen Valtaoja ottaa sympatiakisaan pienen varaslähdön. Kaksikon edellinen kirja kun voitti sekä Vuoden kristillinen kirja -palkinnon että vapaa-ajattelijoiden aivan vastakkaisia meriittejä palkitsevan tunnustuksen. Valtaoja kävi sattuneista syistä pokkaamassa molemmat palkinnot. Vuoden kristillinen kirja -palkintoa vastaanottaessaan hän ei voinut olla murjaisematta ettei uskovaisillakaan mene hyvin, kun täytyy agnostikko palkita. Vapaa-ajattelijoille hän luonnollisesti jokin aika myöhemmin sanoi palkintotilaisuudessa täsmälleen samoin: ei mene ateisteillakaan hyvin, kun täytyy agnostikko palkita.P.S. Valtaojakin kuuluu sarjaamme hyvää Turusta -- ilmeisesti hän asuu täällä viikot työnsä puolesta. Pisteet siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti