Säväyttävä Naisen iholla

Kansi lienee onnistunut, sillä näin sen sattumalta nettikirjakaupan etusivulla ja halusin välittömästi tietää lisää. Olin varma, että kirjaa ei saisi hyppysiinsä kirjastosta hetkeen, mutta niin vain kävi, että se olikin hyllyssä sattumalta jo toisella kirjastokäynnilläni! Naisen iholla on kirja, johon on koottu kuvia ja kertomuksia tatuoiduista naisista. Naiset esiintyvät omilla nimillään ja kertoilevat lyhyehköissä teksteistä suhteestaan tatuointeihinsa, reaktioista joita ne herättävät muissa ja ajatuksistaan tatuointien merkityksestä ja tulevaisuudesta laajemmin.

Naisen iholla/Laura Oja ja Raisa Kyllikki Ranta

Itselläni ei ole yhtäkään tatuointia, enkä varmaan koskaan hankikaan, mutta kirjaa luin kiinnostuneena ja innokaasti. En voi sanoa muuta kuin että se on kaunis. Kirja, tatuoinnit, naiset. Kirjalla on omat kotisivut, joilta voi käydä kurkkimassa kirjan kuvitusta.

En tunne juurikaan tatuointeja "harrastavia" ihmisiä, joten oli mukavaa saada katsella iholla kieppuvia monimutkaisia kuvioita kaikessa rauhassa niiden kantajan suostumuksella – vieraiden ihmisten toljaaminen kaupungilla ei nimittäin ole järin kiva vaihtoehto. :D Samassa kehossa saattaa olla hyvinkin erityylisiä, eri elämänvaiheita tai muuten vain erilaisia mieltymyksiä heijastelevia kuvia ripirinnan, toisissa taas tyyli on hyvinkin yhtenäinen. Aiheiden kalabaliikki näyttäytyy monimuotoisena kuin elämä itse.

Tatuointeihin liittyy paljon ristiriitaisuutta. Suloisella vaaleatukkaisella Elovena-tytöllä on suuria, käsivarren yhdessä peittäviä tatuointeja. Särmikkäiden, näyttävien kuvien kantajat kuvailevat itseään ujoiksi tai tavallisiksi, tekevät pesäeroa vähän epämääräiseksi jäävään sakkiin, jonka tatuoinnit ovat huutomerkki, kannanotto ja mielenilmaus. Näitä ujoja ja tavallisia ihmisiä jotkut katsovat asiakseen haukkua ja mollata. Toiset eivät ota tatuointeja mitenkään huomioon pukeutumisessaan, toinen näyttävästi tatuoitu puolestaan kertoo kavahtavansa laajojen tatuointien ja aivan erityylisen asun yhdistelmää. Yhtä tatuointien näkyminen ei haittaa, toinen pitää ne mieluummin omana tietonaan. Jokin kuva muistuttaa menneistä elämänvaiheista tai opituista läksyistä, rakkaista ihmisistä – seuraava kuva taas on valittu vain siksi, että se on kiva. Monissa kokonaisuuksissa on suloisessa sekasotkussa pupuja ja pääkalloja, rusetteja ja aseita, kuulalaakereita ja orvokkeja.

Naisen iholla/Laura Oja ja Raisa Kyllikki Ranta

Tuntuu todella oudolta, että niin moni kirjassa esiintyvistä mainitsee saaneensa negatiivista palautetta kuvistaan. Tai no. Kaikelle massasta erottautuvalle kyllä huudellaan. Siipalla oli kerran päällä t-paita, jossa oli hänen työpaikkansa logo, ja siitäkin sai kuulla kommenttia vastaantulijalta. :D Arvelinkin, että jotain kurjaa moni on varmaan saanut kuvistaan kuulla, mutta hämmästyin silti sitä, miten persoonaankäypiä ja julmia asioita joillekin oli sanottu. Muiden mielipiteillä, myönteisillä tai kielteisillä, ei kuitenkaan jäädä mässäilemään ja niitä natustelemaan, vaan pääpaino on kunkin kuvattavan omilla ajatuksilla ja pohdinnoilla, kukaan ei äidy paasaamaan.

Kirjan idea on hauska ja toteutus erittäin onnistunut. Pisteet Belitz-Henrikssonille ideasta, Ojalle ja Rannalle upeista kuvista ja Otraselle ylellisestä ulkoasusta. Ja kiitokset kaikille kirjassa esiintyville kuviensa esittelystä!

Kirja halusi tarjota tatuoitujen itsensä antaman näkökulman tatuointeihin. Miksi niitä otetaan, millaiset ihmiset niitä ottavat, miten muut niihin suhtautuvat, katuuko niitä myöhemmin jne. Siinä suhteessa ja visuaalisilta ansioiltaan kirja on mielestäni onnistunut. Lyhyet puheenvuorot on kuitenkin koottu ilmeisesti saman haastattelupohjan perusteella, ja sivujen kääntyillessä alkaa jossain vaiheessa tuntua, että samat asiat on kuullut jo pariin kertaan. Toisaalta, mikäli oikein ymmärsin, moni tuntuu tekevän pesäeroa jonkinlaiseen asennetta, aggressioita ja kapinaa tiukkuvaan tatuoituun kansanosaan, jonka vaikuttimet jäivät jokseenkin hämäriksi. Muutan takaisin opiskelupaikkakunnalle huomenna ja luin kirjan kirjastossa loppuun juuri ennen sulkemisaikaa, enkä niin muodoin pääse palaamaan henkilökuvien äärelle, mutta mieleeni ei nyt muistellessani tule yhtäkään tapausta, josta olisi henkinyt erityisen aggressiivinen tuntu. Nämä henkilökuvien "toiset" jäävät hämärän peittoon. ;)

Oli miten oli, eri-ikäisten naisten tarinoihin ja kauniisiin valokuviin kannattaa ehdottomasti tutustua. Sitä enemmän kannattaa, mitä varautuneemmin tatuointeihin suhtautuu. Saapa vastauksen siihenkin kysymykseen, jota ei kehtaa keneltäkään kysyä: Mut mitä sitte ku oot vanha ja ryppyinen? Suosittelen lämpimästi ihan kaikille: minua kutkuttaisi itse asiassa tietää, mitä vaarini pitäisi kirjasta. :) Jään odottamaan tarinoita miesten tatuoinneista – olisi kiinnostavaa tietää, ovatko heidän vaikuttimensa erilaiset.

Naisen iholla

Belitz-Henriksson, Oja, Ranta, Otranen

Tammi 2013

s. 160

Ai niin, ja tämä sujahtaa Kansankynttiläin kokoontumisajoissa kategoriaan XVII) Kuvataide.