Jyrki Heino: Kellari

Kellari yllätti myönteisesti! 1700-luvun loppuun sijoittuvassa dekkarissa Turun kaupunginviskaali Appengren pyytää eläköitynyttä rojalistia, luutnantti Willehielmiä, auttamaan epätavallisen murhan selvittelyssä. Mies on löydetty alastomana, köytettynä ja rottien natustamana kellarista Turun lähellä sijaitsevasta Hirwisalon saaresta. Uhri osoittautuu kapteeni Fågelstiernaksi, köyhäksi mutta ketteräksi henkilöksi, jolla oli rahvasta ylhäisemmästä säädystään huolimatta eläessään mainetta nujakoitsijana, hävyttömänä naisten liehittelijänä sekä moninaisten enemmän tai vähemmän laillisten pikku liiketoimien hoitelijana. Kaupunginviskaali auttaa Willehielmiä rikoksen selvittelyssä. Yhdessä he ryhtyvät kartoittamaan, mitä surmatyön taustalta löytyy. Politiikkaa, rahaa vaiko rakkautta?

 Heino täppäröi hienosti historiallisen romaanin kapoisella keskitiellä, jossa ajankuvasta on kerrottava kyllin seikkaperäisesti, jotta maailmaan pääsee sisälle, mutta tapojen, asujen ja yhteiskuntajärjestyksen kuvailu ei saa pistää lukijan silmään päälleliimattuna ja historiankirjamaisena. Nautin täysin siemauksin 1700-luvun Turusta. Huonekasvi, tuo uusi mutta epäilemättä ohimenevä muoti-ilmiö. Kirjakaupat, joissa kirjat valitaan katalogia kaupassa selaamalla. Kahvikielto. Riikintaalerit ja killingit. Ja naapuruston pikkupojat, nuo menneen ajan tekstiviestit, jotka pikkurahalla välittivät viestejä kaupunkilaisten välillä.

Päähenkilön gastronominen kunnianhimo (eli yrttien käyttö ja kaikenlaisen eksoottisen, kuten sitruunan, käyttäminen ruoanlaitossa) on hauskaa seurattavaa nykynäkökulmasta. Vaati hieman keskittymistä perehtyä ajan poliittiseen tilanteeseen, toisinaan nimet tuppasivat menemään päässä sekaisin. Asiaa auttaa kirjan alkuun laadittu henkilöluettelo. Jos kaikki politiikka saa karvat nousemaan pystyyn, voi olla vaikea pysytellä mukana... Mutta tykkäsin kuitenkin siitä, että ajan kuumia poliittisia puheenaiheita otettiin kirjassa esiin. Poliittisten motiivien puntaroiminen syventää ajankuvaa tehokkaasti.

Mitenköhän selittäisin ainoan napinan aiheeni ilman, että juonesta paljastuu turhasti... Olisin toivonut juonen keskittyvän yhden tarinan ympärille, nyt tässä oli oikeastaan kaksi. Kaiken kaikkiaan kirja kuitenkin ilahdutti. Aion lukea jatko-osatkin, mikäli niitä tulee, ja odotellessani ehkä kurkkia Kirsin vinkkaamiin, 1800-luvun Helsinkiin sijoittuvia dekkareita. (Itse asiassa meikällä on vielä Jyväskylään sijoittuva Harjukaupungin salakäytävätkin lukematta, pitäisiköhän näistä oikein rakentaa joku teemalukemisto!) Kellaria on luettu blogeissa aika ahkerasti mutta mainittakoon tässä Kirsin tuumailut kirjasta (koska innostuin etenkin lopun vinkeistä) ja Suketuksen myötämielinen teksti (koska hänen blogistaan tämän kirjan alun alkujaan bongasin).

Kellari

Jyrki Heino

Schildts 2012

s. 228