perjantai 15. helmikuuta 2013

Kirjallinen koekeittiö: Ääneen lukemisesta

Luen siipalle ääneen.

Into ehkä tyssäisi, jos jostain plopsahtaisi mukuloita, joille pitäisi/saisi lukea joka ikinen ilta. Toistaiseksi luen kuitenkin siipalle. Otan aiheen esiin näin ystävänpäivän hengessä.

Aikaisempiin postauksiini tutustuneet tietävätkin, että siippaseni ei ole lukumiehiä. Ääneen luettuja tarinoita hän (yllättäen?) kuitenkin kuuntelee mielellään. Aloitin muistaakseni Harry Potterista (luimme kaksi sarjan viimeistä osaa) ja siirryimme siitä nuoruusaikaiseen suosikkiini, Suvi Kinoksen ja hänen seitsemän enonsa tarinaan. Olemme lukeneet yhdessä sittemmin muun muassa Hietamiehen Yösyötön, Jonas Jonassonin tarinan ikkunasta karanneesta satavuotiaasta, Fedja-sedän, kissan ja koiran, Lipastin Rajanaapurin ja Japaniin sijoittuvan muistelmateoksen.

Yleensä minä luen, joskus nakitan siipan. Useimmiten se, joka kirjan aloittaa, lukee sen myös loppuun asti. Lukija vaihtuu ani harvoin kesken kaiken.

Joskus lukutuokio on lyhyt, muutama Mielensäpahoittajan luku. Toisinaan taas lukusessio venyy tuntiin ja ylikin, kuten joskus esimerkiksi Harry Pottereiden kanssa.

Luemme silloin, kun siltä tuntuu. Iltasaduksi. Aamusaduksi. Käsitöiden ratoksi. Tietokonepuhteiden ratoksi. Ruoanlaittajan iloksi ja seuraksi.

Parasta on saada jakaa muutoin "yksinäinen" harrastus siipan kanssa. Jännittää samoja kohtia, nauraa samoja vitsejä, pohtia uusia näkökulmia ja tulkintoja. Huonoja puolia ei juuri ole. :) Toisinaan se, että yksin lukiessa sivut kääntyvät nopeammin, ja joskus tekisi mieli jatkaa tarinaa, vaikka toinen ei ole paikalla.

"Harrastaako" joku siellä ruudun toisella puolella vastaavaa tandemlukemista? Kuulisin mielelläni kokemuksistanne! Teille muille taas suosittelen yhdessä lukemista lämpimästi. Yksi tuttavani ei pitänyt tätä oikeana lukemisena, mutta minusta se on lukemista siinä missä äänikirjan kuuntelukin on. Jaettu tarina on kaksinkertainen tarina. ;)

4 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kivalta tavalta viettää aikaa yhdessä!:) Me olemme mieheni kanssa lukeneet joulun alla Mika Waltarin talviaiheisia tarinoita ääneen toisillemme, mutta esimerkiksi tänä talvena perinne jäi. Muutamia kertoja vuodessa sopii meille hyvin, ja tuntuu tunnelmalliselta ja romanttiselta, mutta muuten viihdymmekin omat kirjat kainalossa vierekkäin lukiessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa sympaattiselta. Itselleni eksoottista on myös tuo vierekkäin lukeminen, päästäisiinpä täälläkin joskus siihen pisteeseen! :D Yleensä pitää tyytymän siihen, että minä luen, ja vieressä kököttää siippanen tietokoneellaan rakentaen kaupunkia tai ammuskellen panssarivaunuja. ^_^ Ehkä täytyy opetella hyväksymään, että lukemisesta koskaan tuskin tulee hänelle harrastusta. "Kukin ommaans. Sammakkoki nuijapäätääns."

      Poista
  2. Täällä harrastetaan! Nyt tosin harrastus on vähän jäänyt, pitääkin aktivoitua. Luimme viime viime ja toissa vuonna toiselle ääneen omia lempiteoksia, mies luki minulle Palahniukia ja minä hänelle Jonathan Carrollia. Lisäksi olemme lukeneet myös satuja. Ruoanlaiton ratoksi, autonajajalle, milloin nyt sattuu. Meillä on tavoitteena jossain vaiheessa lukea Alastalon salissa yhdessä toisillemme ääneen. :) Ihania lukuhetkiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla! Kuulostaa teilläkin tosi tunnelmalliselta, ja jotenkin hauskasti aivan erilaiselta kuin esimerkiksi Sonjan kotona harrastettavat yhteislukutuokiot. Alastalon salissa onkin muhkea projekti! Olen vakaasti päättänyt lukea sen, mutta siipalle taitaisi olla liian HC. :D Onnea projektillenne!

      Poista