Kävin kevään innoittamana Eurokankaassa. Houkka olin ja kuvittelin että himoitsemani ompelukirja olisi edelleen hyllyssä kirjastossa, niin kuin vielä eilen iltapäivällä. Kirjaa ei ollut, mutta silloin en ollut siitä vielä tietoinen ja valssasin kevättä rinnassa Wiklundin yläkerrassa sijaitsevaan Eurokankaaseen. Tarkoituksena oli lähinnä katsella, mutta löytöpalalaarissa kaikki valmiit palat olivat 50 %:n alennuksessa, joten mukaan tarttui sitten pari metriä vihreävalkoista kangasta. Sitä ennen kävin tarkastamassa luomupuuvillan ja Reilut kankaat. Tilanne on opiskelijan kannalta hyvin masentava: reilu maksaa oikeastaan poikkeuksetta 20€/m, samoin suurin osa luomukankaista. Eräs tummansininen tukeva kangas olisi lähtenyt noin 13€:n metrihintaan, mutta hintalappu varoitteli samaan syssyyn että väri "saattaa haalistua pesussa". Sisustuskankaiksi toisaalta oivallisesti soveltuvia kierrätyskankaita tosin oli paria väriä 10€/m. Vaatteisiin niitä tuskin haluaa kukaan siis laittaa, johtuen siitä että n. 60 % (en tarkkaan muista paljonko) kankaasta on kierrätysmuovista (esim. PET-pullot) ja loppu polyesteriä. Ihan kivan näköisiä kuitenkin molemmat värivaihtoehdot olivat, jos omistaisin sohvan, niin saattaisinpa hyvinkin yrittää vikertää kyseisestä aineesta sohvatyynyjä.
Muuten ei kuulu uutta. Yliopistohommaa, kesätyönhaun voittoja ja tappioita (enimmäkseen tappioita)... Haluaisin opetella espanjaa, opiskella taas organisoidusti ranskaa... saada jotakin aikaan. Olen hieronut kaverin kanssa diilin: se opettaa mulle java-ohjelmoinnin perusteita, jota vastaan minä taas opetan hänelle japania. Puuha on hauskaa, joskin toivon nyt että olisimme valinneet ensimmäiseksi isoksi koodausurakaksi jotakin vähän pienimuotoisempaa kuin arkistointiohjelman kirjoille ja cd:ille.
Tein ulkona sen virheen, että avasin silmät. Kutisee, ää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti