Kevät toi, kevät toi pullofarmarin

Katsellessani kyökin ikkunasta ulos lumisateeseen (!!!) rupesin ajattelemaan oikein tarkoituksella keväisiä. Ostin viikolla niinkin fiinistä kasviliikkeestä kuin Vapaavalinnasta viisi pussia siemeniä kahdella eurolla. Vaikka vanhat puutarhuroinnit ovat menneisyydessä menneet aika raskaasti metsään (toissavuonna laventeleistani YKSIKÄÄN ei noussut maasta. Istutin pussillisen), intouduin kuitenkin yrittämään. Valitsin (vähän häpeillen kykyäni olla oppimatta menneestä) taas laventelia, mutta lisäksi persiljaa, basilikaa, timjamia... ja jotain muuta. Selailin kasvinhoitoaiheisia sivuja ja eksyin Puutarha.net-sivulle, jossa tuntui olevan suhteellisen selkeästi jaoteltuina ohjeita monenlaisista kasveista ja yrteistä sekä niiden hoidosta. Lyhyen surffailuni aikana opin jotain oman kasvihistoriani kannalta ensiarvoisen tärkeää: jos ohjeessa sanotaan, että kasvi pitää hiekkapitoisesta maasta, älä herran tähden mene sotkemaan joukkoon mitään hiekkalaatikkohiekkaa. Ilmeisesti pahimmassa tapauksessa hienojakoinen hiekka pitää vettä erinomaisesti (eikä siis päästä läpi kuten tarkoitus on) ja saattaa jopa tukahduttaa kasvin juuret hapenpuutteeseen. Tämä selittää ehkä, miksi laventelini eivät nousseet maasta, sen miksi isoisoäitini minulle antamat rahapuupistokkaat kasvoivat kivulloisesti ja kuolivat lopulta ja vielä senkin, miksi 10-vuotiaana saamani fikus on vieläkin pikkuinen varreltaan.

New York Timesin sivuilla on pienimuotoinen kuvakokoelma, jonka aiheena on pienoiskokoiset viherasetelmat terraarioissa, pulloissa ynnä muissa vastaavissa. Ihan mahtavia asetelmia, kannattaa käydä kurkkaamassa!

Luomupuuvillaa... eikä pal muuta

Kävin kevään innoittamana Eurokankaassa. Houkka olin ja kuvittelin että himoitsemani ompelukirja olisi edelleen hyllyssä kirjastossa, niin kuin vielä eilen iltapäivällä. Kirjaa ei ollut, mutta silloin en ollut siitä vielä tietoinen ja valssasin kevättä rinnassa Wiklundin yläkerrassa sijaitsevaan Eurokankaaseen. Tarkoituksena oli lähinnä katsella, mutta löytöpalalaarissa kaikki valmiit palat olivat 50 %:n alennuksessa, joten mukaan tarttui sitten pari metriä vihreävalkoista kangasta. Sitä ennen kävin tarkastamassa luomupuuvillan ja Reilut kankaat. Tilanne on opiskelijan kannalta hyvin masentava: reilu maksaa oikeastaan poikkeuksetta 20€/m, samoin suurin osa luomukankaista. Eräs tummansininen tukeva kangas olisi lähtenyt noin 13€:n metrihintaan, mutta hintalappu varoitteli samaan syssyyn että väri "saattaa haalistua pesussa". Sisustuskankaiksi toisaalta oivallisesti soveltuvia kierrätyskankaita tosin oli paria väriä 10€/m. Vaatteisiin niitä tuskin haluaa kukaan siis laittaa, johtuen siitä että n. 60 % (en tarkkaan muista paljonko) kankaasta on kierrätysmuovista (esim. PET-pullot) ja loppu polyesteriä. Ihan kivan näköisiä kuitenkin molemmat värivaihtoehdot olivat, jos omistaisin sohvan, niin saattaisinpa hyvinkin yrittää vikertää kyseisestä aineesta sohvatyynyjä.

Muuten ei kuulu uutta. Yliopistohommaa, kesätyönhaun voittoja ja tappioita (enimmäkseen tappioita)... Haluaisin opetella espanjaa, opiskella taas organisoidusti ranskaa... saada jotakin aikaan. Olen hieronut kaverin kanssa diilin: se opettaa mulle java-ohjelmoinnin perusteita, jota vastaan minä taas opetan hänelle japania. Puuha on hauskaa, joskin toivon nyt että olisimme valinneet ensimmäiseksi isoksi koodausurakaksi jotakin vähän pienimuotoisempaa kuin arkistointiohjelman kirjoille ja cd:ille.

Tein ulkona sen virheen, että avasin silmät. Kutisee, ää!

Tekoälykästä

New York Timesin sivuilla on raivostuttavan koukuttava kivi, sakset, paperi -peli. Pelaaja voi valita, haluaako tekoälyn aloittavan oppimisen puhtaalta pöydältä, vai salliiko sen ynnäillä heti todennäköisyyksiä yli 200 000:sta aikaisemmin pelatusta pelistä. Edellinen on ainakin omalla kohdallani huomattavasti helpompaa. Tekoälyn logiikka on todella yksinkertainen (mutta silti hankala ennustaa, kun pitäisi veikata mitä 200 000 muuta pelattua peliä mahtavat asiasta sanoa), ja sitä pääsee seuraamaan missä vaiheessa tahansa nappulaa klikkaamalla. Havaitsin olevani jopa hieman pettynyt minut päihittäneen logiikan tasoon, sillä olin itse psykologisen sodankäynnin syövereissä ja odotin jotain hieman monimutkaisempaa kuin "mitä muut vastaavan kombinaation pelanneet ovat seuraavaksi valinneet".

Typerä kone.