Rojektit

Älähdys ja blogijulistus

Tällä hetkellä tuntuu olevan paljon puhetta kirjablogeista. Kustantamon kätyreitä vai kansalaisjournalisteja? Tärkeilieviä mutuhuttuilijoita vai arvostettavia kriitikoita? Se kalikka älähtää, johon koira kalahtaa, totesi veljeni taannoin sanaselityspelin pyörteissä tietäväisesti, ja tässä oma älähdykseni.

Lukeminen on harrastukseni. Netissä on muotiblogeja, käsityöblogeja, pienoismalliblogeja, ties mitä blogeja, minä pidän blogia lukuharrastuksestani.

Luen, koska se on kivaa. Arvostelemistani kirjoista harvaa olen polkenut maanrakoon, koska – yllättäin – valitsen itse lukemani kirjat ja tuppaan valkkaamaan kirjastosta sellaisia, joista oletan pitäväni. Usein onnistunkin tällä viekkaalla metodilla löytämään kirjoja, joista pidän ainakin jossain määrin.

Viimeisen päälle mieleni pahoitin, kun sain lukea sitaatin, jonka mukaan kirjablogit saavat kirjallisuuden taantumaan teini-ikäisyyteen. Milläköhän lihaksilla? Jos asian haluaa niin esittää, tämä ei ole kirjallisuusblogi. Tämä on kirjablogi. En nimittäin ole ammattikriitikko. Olen harrastaja. Kaltaiselleni lukuharrastajalle kelpaavia kirjoja saa kustantaa ja myydä. On aivan yhtä järkevää kitistä tusinakirjallisuuden esiintymisestä harrastelijoiden kirjablogeissa kuin käydä polttamassa omasta mielestä arvottomia teoksia torilla.

Selvennän vielä: Näkemykseni mukaan ammattikriitikko on henkilö, jolla on syvällistä tietämystä kirjallisuuden kentän eri tyyleistä ja kirjallisuuden historiasta. Hän osaa tulkita viittaukset toisiin teksteihin ja on kouliintunut tutkailemaan kirjan teemoja, kerronnan keinoja ja rakennetta objektiivisesti siinä määrin kuin se on mahdollista. Hänen on pystyttävä arvioimaan, miten kirjan viesti välittyy, ja perustelemaan esimerkein löytämänsä puutteet ja onnistumiset. Itse en yllä tähän enkä ennen kaikkea väitäkään yltäväni. Harrastajana luen kirjan ja kirjoitan mitä mieltä siitä olin. Reiluuden nimissä haluan ensinnäkin esittää mielipiteeni nimenomaan mielipiteenä enkä korkeampana objektiivisena totuutena. Toiseksi yritän jotenkin perustella tuntemuksiani. Siinä kaikki. Aion vielä päälle päätteeksi väittää, että ammattikritiikkien lukumäärä on ollut valtamediassa laskussa jo ennen blogien "läpimurtoa" yleisempään tietoisuuteen.

Nähdäkseni harrastelijan ainoa velvollisuus kirjablogimaailmassa on paljastaa näkökulmansa (siis lähinnä asiantuntemuksensa aste) avoimesti. Näkemykseni perustuu siihen, että nettikansan medialukutaito kyllä riittää erottamaan esimerkiksi lukukeskuksen ylläpitämän Kiiltomato-sivuston kritiikit vaikkapa omista pintaraapaisuistani.

Harrastelijanäkökulmalle ei tällä hetkellä juuri löydy ymmärrystä, eikä yleisön medialukutaitokaan näytä nauttivan kummoistakaan suosiota. Auliisti harrastelijoiksi tunnustautuvilta bloggaajilta vaaditaan ammattimaista suhtautumista ja paneutumista, ja puutteet tuomitaan jonkinlaisena yleisenä turmeluksen levittämisenä pahaa-aavistamattoman suuren yleisön keskuuteen. Niin kauan kuin bloggaajan paljastaa lähtökohtansa avoimesti, asiaa on nähdäkseni tarpeetonta murehtia. Verrokkitapauksena haluan esittää Sanna Ukkolan kolumnin joulukuulta 2012, jossa Ukkola käsittelee ammattimaisesti toimitettujen julkaisujen ja ammattia harjoittavien toimittajien sidoksia kaupallisiin tahoihin.

Kirjablogit eivät tuhoa kirjallisuutta vaan ovat sille mahdollisuus. Ne kannustavat lukemaan, etsimään elämyksiä kirjojen parista. En osaa kuvitella kirjablogien käännyttävän ketään "laatukirjallisuuden ystävää" lukemaan pelkkiä viihderomaaneita. Sen sijaan minusta on perusteltua olettaa, että blogien kautta vähän tai ei ollenkaan kirjoja lukevan henkilön on helppo tutustua kirjoihin, jotka häntä saattaisivat kiinnostaa. Jos lukeminen vie mennessään, kirjamaku todennäköisesti laajenee jossain vaiheessa klassikoihinkin.

Jotkut bloggaajat ovatkin jo omistaneet kokonaisen päivityksen (usein "blogijulistuksen" nimellä) sille, että kertovat paria virkettä laajemmin itsestään ja näkökulmastaan kirjoittajana. Yllä onkin selostettu näkökulmaani jo aika kattavasti. Lisättäköön kirjoittajan taustatietoihin seuraavaa:
  • Lupaan, että mahdollisesti tulevaisuudessa saamani arvostelukappaleet ilmoitan arvostelukappaleiksi.
  • Olen opiskellut pääaineenani kääntämistä yliopistossa. Pääkieleni oli englanti, mistä johtuu englanninkielisten kirjojen jonkinlainen osuus lukemistani kirjoista.
  • Opiskeluihini kuuluu kirjoitusajankohtana harjoittelu eräässä kustantamossa. Harjoittelun kesto on neljä ja puoli kuukautta, josta nyt on takana kolme. Mahdollisesti myöhemmästä yhteistyöstä ei ole ollut puhetta. Harjoittelupaikassani ei tiedetä kirjablogistani, sillä yritän pitää harjoittelun (eli työn) erillään harrastuksestani eli bloggaamisesta. Vaikutus on se, että omankin talon tuotoksista voin blogissa kirjoittaa vailla sosiaalista painetta tykätä kaikesta.

Mukavia lukuhetkiä toivottelee nimimerkin takaa huuteleva harrastelijalukija
Maukka

2 kommenttia:

  1. Komppaan. Harrastelu harrasteluna... ja lukijoillakin pitää olla sen verran lähdekritiikkiä, että erottavat valtalehtien perusteellisesti tutkitut ja punnitut jutut amatöörien puuskahteluista, jotka perustuvat lähinnä omiin fiiliksiin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Nih! Mainontajutut on hyvä pitää selkeinä ja ymmärrän et ne kiinnostaa, mut jos nyt ajattelee, että ruvetaan huutelemaan "millä oikeudella?" ylimalkaan siitä että kirjoittaa kirjoista nettiin, niin se on musta jo kohtuutonta. Sillä oikeudella, jolla ties mitkä suomi24-foorumitkin pyörii. Niin kauan kun ei yritä markkinoida itseään minään guruna, niin kaikki on ok.

      Poista