Odotin siis, käsittääkseni sekä Mielensäpahoittaja-huuman ja Nykäsen sarjakuvamummon sekä takakannen perusteella lähinnä näiden hybridiä: hyväntuulista naismielensäpahoittajaa. Mummokirjoitukset ovat kuitenkin jotakin muuta. Huumoria on mukana, mutta kirjoituskokoelma ei ole huumorikirja. Osa kirjoituksista on mielipidekirjoitusmaisia, kantaa ottavia pakinoita, osa mummokuntaa kommentoivia, osa taas muistelmamaisia välähdyksiä ja elämän varrella opittuja läksyjä.
Nautin enemmän jälkimmäisistä. Vaikka jotkut pakinamaiset tekstit olivatkin ihan hauskoja, ne eivät vieneet mennessään ja puhutelleet, vetäneet puolelleen samalla tavalla kuin pistämättön mielensäpahoittaja. Eräässä pakinassa käsitellään esimerkiksi graffitisuttaajia sitä kautta, että teksti on muotoiltu töhertelijälle ohjeeksi: global is local, muuta maailma kotoasi käsin ja hiivi siis yöllä tekemään graffiteja vanhempiesi keittiöön, siirry sieltä autotalliin kirjomaan suihkepulloilla isäsi auto. Idea on hauska, mutta ehti toistaa hieman itseään ennen kuin teksti pääsi loppuun. Toisaalta Mummo metsittyy -kirjoitus ei ota kantaa, vaan siinä on otettu missioksi tunkea yhteen tekstiin niin monta puu- ja metsäaiheista ilmausta ja idiomia kuin mahdollista. Se taas jaksoi viihdyttää.
Monista nuoruusmuistoista nautin. Niistä välittyy henkilökohtaisempi ja eri tavalla pohdiskeleva fiilinki kuin aiemmin muistelemistani "vanhuskirjoista". Lensusta välittyy sympaattinen kuva: kärkevä mutta avarakatseinen, osaa nauraa itselleen. Pyörämatkat lapsuuden "lähi"kirjastoon, teinien muotineuvosto 60-luvulla ja ilvekset mökkimetsän reunassa limittyvät toimittajavuosien tapahtumiin, rouva Bushiin ja Afrikan AIDS-äitien kohtaamiseen.
Elämänmyönteiset tarinat ja jalat maassa -asenne olivat erinomaista luettavaa minulle, joka istuin junassa ja matkasin pimeyden keskellä pois kotoa. :)
Terttu Lensu
Mummo vastaan muu maailma
Paasilinna 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti