Atena, 2012 |
Koska Léon on sympaattinen tyyppi, hän ei tietenkään voi lempata vaimoaan Louisen takia. Pidin Louisesta erikseen ja Léonista erikseen, mutta pariskuntana heillä ei omassa ajukopassani ollut erityistä hohtoa. En jotenkin kerta kaikkiaan osannut pidätellä henkeäni parin kohtalon selvitessä. 1900-luvun alkupuoliskon Ranska ja (etenkin vallattu) Pariisi on kiinnostava ympäristö. Louisessa ja Léonissa on molemmissa persoonaa ja tenhoa. Kerronta on sujuvaa ja – kyllä, minullekin – tulee mieleen ranskalainen kirjallisuus, vaikka romaani on alun alkujaan kirjoitettu saksaksi. Kirjassa on tunnelmaa, ja siitä puuttuu melodramaattisuus, vaikka kolmiodraaman ainekset ovat kasassa ja kaksikin maailmansotaa kattava aikajänne tarjoaisi kauhistelu- ja mässäilymahdollisuuksia pilvin pimein.
Viihdyin siis ehdottomasti romaanin äärellä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että koska en erityisesti innostunut Léonista ja Louisesta pariskuntana, minulta meni jotain ohi. Vuosikymmenen lukukokemuksesta ei voi puhua, mutta miellyttävästä ja tunnelmallisesta lukukokemuksesta voi.
Luin tämän jo kesällä, ja jälkimaku on leppeä. Ei tosiaan vuosisadan lukukokemus, mutta kelpo kirja silti. Kansi on suosikkejani!
VastaaPoistaSama täällä: kansi tosiaan on hieno! Hmm, olisi tosiaan sopinut erityisen hyvin kesälukemiseksi... Tosin nyt kun ulkona on jäistä sohjoista, oli kiva fiilistellä pyöräilykohtauksien aikana tulevia kesäkelejä. :D
PoistaMinä nappasin tämän kirpparilta ihan uutuuttaan hohtavana viime kesänä, mutta tuolla se on hyllyssä edelleen. Kaipaisin kyllä nyt jotain jouhevaa ja vetävää tarinaa, sillä muutama edellinen lukukokemus on tässä ollut vähän tönkkö... mutta katsotaan. Eipä tuota ikinä tiedä, mihin seuraavaksi tarttuu. ;)
VastaaPoistaEi tiedä ei! Mulla on tulossa aiheesta mutuempiirinen tutkimus. ;) Parempaa kalaonnea kirjastoreissuillesi, toivottavasti löydät mieluisaa luettavaa!
PoistaNo nyt on luettu! Ihan mukavaa joululukemista, mutta en ihan hurmaantunut. Sadunomaista seepiaa, siinä kaikki.
Poista