Rojektit

torstai 27. syyskuuta 2012

Miina Supinen: Apatosauruksen maa

Tälle olin liian tosikko ja eritefobiainen. Sääli.
WSOY, 2010

Kuuntelin taannoin Nauravia naisia -antologiaa, ja Supisen Timanttinappi-niminen novelli oli niin hauska, että päätin lukea aika kauan lukulistalla kuivuneen Apatosauruksen maa -kokoelman (2010), josta kyseinen novelli on peräisin. Meininki oli kuitenkin niin absurdia ja ihoisen, hikisen, tautisen "fyysistä" (kuten Hesarin arvostelija onnistuneesti luonnehtii), etten oikein osannut nauttia tarinoista. Esimerkiksi kakku, johon nainen yrittää tiivistää puuhakkaan miehensä elinvoimaa sekoittamalla taikinaan siipan spermaa, verta ja hiuksia. Hyi, ja silleen.

Asian summannee aika tarkasti se, että siinä missä Parnasson Pauli Tapio kuvaa näkemystään sanoen "Kikkeleitä ja kakkaa on riittämiin, ja huumorin lannasta kasvaa älynväläyksen kukka", minä joudun tunnustamaan, etten juurikaan nähnyt niitä älynväläysten kukkia lannalta. En väitä, etteikö niitä olisi, mutta omaan silmääni eivät tarttuneet, ja siveyden sipulina lanta- ja kikkelikasasta ei erityisemmin hemaissut ruveta horsmia etsimään. :) Kannattaa muuten ehdottomasti kuitenkin lukea tuo Parnasson arvio kokoelmasta, sillä Tapsa diggailee.

Tykkäsin kuitenkin Supisen esikoisteoksesta Liha tottelee kuria (2007). Sitä voin suositella laajemmalle yleisölle. Voi olla, että tämä Apatosauruksen maa on vähän liian hurttia menoa monelle. :D

4 kommenttia:

  1. Minäkin pidin kovasti Supisen romaanista, mutta tästä novellikokoelmasta en saanut oikein otetta. Tuntui, että siinä vaiheessa kun juttu alkoi käydä kiinnostavaksi se jo loppuikin, ihan kesken kaiken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Tai siis no, kuten tuosta nyt ehkä käy ilmi, monesta tarinasta en erityisemmin välittänyt ensinkään (esimerkiksi se ihan ensimmäinen). Osassa sitten taas oli mieltä kutkuttava lähtökohta, kuten se, että antiikkikauppias ja ostos-TV-hamstraaja kohtaavat, mutta jotenkin sitten tuntui, ettei siinä vastakkainasettelussa oikein päässyt kunnolla rypemään.

      Poista
  2. Jos nyt ei lukuhaluja herättänyt niin sain ainakin perjantaipäivää piristävät naurut arviotasi lukiessa, kiitos :) Toivottavasti tuosta horsman etsimisestä ei tartu kovin tarkkaa mielikuvaa päähän pyörimään :D Ei välttämättä ole minunkaan kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *heheh* Hauskaa jos sentään viihdytti! Ja oho, huomasinpa äsken, että olen ihan tyytyväisenä kirjoittanut kirjan olevan "absurbi"... :D Ja ei muuta kuin korjaamaan...

      Poista