tiistai 4. kesäkuuta 2013

A. J. Jacobs: Raamatullinen vuosi

Omituinen, rehellinen, ajankohtainen, kiinnostava. Näin sopii luonnehtia itseään ihmispukuiseksi koekaniiniksi itseään kutsuvan yhdysvaltalaisen A. J. Jacobsin kirjaa Raamatullinen vuosi. Jacobs dokumentoi kirjaansa vuoden elämästään. Vuoden aikana hänen on tarkoitus noudattaa kaikkia Raamatun käskyjä ja komentoja.

Etukäteen voin mainita, että kivitys jää aika surulliseksi (tai ehkä pitäisi sanoa onnelliseksi) yritykseksi. ;)

Piti kirjoittamani tämä juttu jo aikoja sitten, ja nyt parin viikon välimatka erottaa meikän ja kaiken tolkullisen sanottavan toisistaan jo vääjäämättä. Summaanpa silti sen, mitä muistiin on jäänyt:

Tykkäsin. On aika mediaseksikästä dissata uskonnollisia ihmisiä vailla sen kummempaa yritystä ymmärtää, mistä on kysymys, että tällainen projekti vaikuttaa jotenkin ihailtavan tasapainoiselta ja... no, reilulta. Uskonnolla on niin myönteiset kuin kielteiset lieveilmiönsä, en halua yrittää tässä kieltää kumpiakaan, mutta arvostan aina yritystä ymmärtää.

Jacobsin paneutuminen asiaan on erityiskiitokset arvoista. Hän kantaa kotiin (ja kannatuttaa postimiehellä Amazonista) hylly tolkulla apologeettista kirjallisuutta ja eri versioita raamatusta. Hän kerää tutuistaan ja tutun tutuistaan ympärilleen eri uskontoja tai uskontokuntia edustavia neuvonantajia, jotka ovat enimmäkseen rabbeja, pappeja tai muuten jollakin tavalla neuvonantajan asemaan muodollisesti kelpaavia.

Kiitosta ansaitsee myös se, ettei kirja degeneroidu huumoriteokseksi, vaikka huvittavia elementtejä tulee vastaan useinkin. Tiesittekö esimerkiksi, että USA:ssa toimii ainakin yksi palvelu, jolle voi lähettää elokuvia "siivottavaksi"? En muista tilataanko leffa sieltä vai lähetetäänkö se sinne itse, mutta lopputulema on kuitenkin se, että syntinen aines saksitaan elokuvasta pois. Jacobs ei voinut vastustaa kiusausta lähettää palveluun Kill Billin. Tuli kuulemma takaisin noin tunnin pituisena ja aivan tolkuttomana, sillä kuten olettaa saattaa, juonen kulun kannalta olennaisia kohtia oli pätkitty väkivallan sun muun takia pois roppakaupalla. Jäin niihin tunnelmiin, että huvittavien episodien suhde tosimielellä kirjoitettuihin oli aika sopiva.

Kirjaa ei kuitenkaan voi pitää minään absoluuttisena totuutena, koska sivujen myötä käy yhä vain selvemmäksi, että kyseessä on yhden ihmisen matka omaan hengellisyyteensä. Jacobs lähtee matkalleen agnostikkotaustalla – ateistin kirjoittamasta vastaavanlaisesta kirjasta olisi voinut tulla erilainen. Toisaalta voi kysyä, onnistuisiko vastaavanlaisen kirjan kirjoittaminen muulta kuin agnostikolta. Jacobsin juutalainen perhetausta myös lienee vaikuttanut siihen, että vanha testamentti tuntuu tekevän häneen suuremman vaikutuksen kuin uusi. Protestanttinen kirjoittaja todennäköisesti olisi kokenut tämänkin eri tavalla.

Vaikka henkilökohtainen ulottuvuus on kirjassa aika vahva, se mielestäni valottaa ainakin joiltakin osin joitakin uskonnon "mekanismeja". Esimerkiksi rukous: asioista kiittäminen tekee ihmisen ajan myötä kiitolliseksi, kiitollisuus onnelliseksi. Olipa se sitten taivaallinen tarkoitus tai sattumalta keksitty kikka, itseäni ainakin viehätti vastaavanlainen havainnointi.

Kirjan suurimmiksi eduiksi luen helppolukuisuuden, aitouden ja perehtyneisyyden. Ikuisia totuuksia tuskin on tarjolla, mutta tuore näkökulma ikivanhoihin oppeihin kyllä.

Kansankynttiläin kokoontumisajoissa kirja sujahtaa kategoriaan III) Uskonto.

Raamatullinen vuosi
Nemo 2008
Suomentanut Kira Poutanen

4 kommenttia:

  1. Hauskaa, että luit tämän! :)
    Minä opin vasta tästä kirjasta, mitä on olla agnostikko. Ilahduin, koska sain samalla lokeroitua itsenikin.
    Tuo rukoilemisen ja/tai kiittämisen onnellistava vaikutus on tosiaan mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu!

      Jacobs on kirjoittanut kirjan myös siitä, miten hän luki tietosanakirjan kannesta kanteen. Sekin kiinnostaisi (itse asiassa taisin kuulla siitä ennen kuin tästä), mutta pitää katsoa, josko jaksaa kaivaa sen esiin englanniksi. Ilmeisesti kun on liian kielisidonnainen käännettäväksi -- siis siitä päätellen, että nämä myöhemmät työt on käännetty ja sitä esikoista (käsittääkseni esikoista siis) ei.

      Poista
  2. Minä luin tämän joskus ilmestymisensä aikoihin ja kuten sinäkin, tykkäsin. Huomasin myös tuon vahvan Vanhan Testamentin painotuksen, ja se toi kirjaan hauskuutta, sillä sen verran tarkkoja monenmoiset Mooseksen ohjeet ovat, että kyllähän niistä vähän kummalisia piirteitä saa nykymenoon ihan ilman sen kummempaa yrittämistä. Protestanttitaustalla kokemus olisi varmasti ollut toisenlainen.

    Minulle tämä oli viihdykkeen ohella myös ihan silmiä avaavaa. Ainakin kirja osoittaa, kuinka paljon ristiriitoja Raamatun sisällössä on – onhan se ajallisesti, alueellisesti ja kirjoittajiensa osalta laaja kokoelma, ei yhden ihmisen kirjoittama. Tekisi varmaan hyvää niidenkin lukea, jotka vaikkapa vannovat Raamatun erehtymättömyyden ja/tai muuttumattomuuden nimiin.

    Hyvä kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Ehdin mielessäni moneen kertaan kiitellä Jacobsin perehtyneisyyttä asiaan. Tältä olisi pudonnut kaikki pohja (paitsi ehkä tyhjänpäiväisenä huumoriteoksena), jos hän olisi mututuntumalla hapuillut halki projektin.

      Poista